Skenaariotyöllä vauhtia ja varmuutta uusiin kuntastrategioihin  

Keväällä valittavilla uusilla kunnanvaltuustoilla on edessään haastava muutosten kausi. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään mahdollisesti maakunnille. Lisäksi edessä on koronapandemian jälkihoito ja samalla pitäisi huolehtia kuntien kestävästä taloudesta, elinvoimasta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Valtuustot tulevat useissa kunnissa jo ensimmäisenä toimintavuotenaan hyväksymään uuden kuntastrategian tai tarkistamaan aiemman strategian. Strategiatyön pohjana on kunnissa usein tehty tilastollista toimintaympäristöanalyysiä ja ennustuksia. Riittääkö tämä enää näinä aikoina strategiatyön pohjaksi? 

Kuntastrategian lisäksi tarvitaan kunnissa uusia työkaluja ennakoimattomiin toimintaympäristön muutoksiin varautumiseksi. Kuten koronapandemia on osoittanut, kunnat voivat joutua uuden ennakoimattoman eteen. Muutosten nopeus ja suunta ovat vaikeasti ennakoitavissa. Siksi nyt voisi olla hyvä käyttää hetki aikaa kunnan toimintaympäristön vaihtoehtoisten kehityssuuntien analyysiin, johon skenaariotarkastelu antaa työkaluja.  Skenaariotyön pohjalta tehtävä kuntien vaihtoehtoisten kehitysnäkymien tarkastelu auttaa ennakoimaan tulevia muutoksia ja varautumaan niihin. Samalla tulee varmuutta siihen, että pystytään selviytymään muutoksista: tulkoon mitä vaan, kyllä selvitään. 

Strategisilla vaihtoehdoilla ryhtiä kuntastrategiaan 

Onnistunut strategia perustuu kestäviin valintoihin aitojen vaihtoehtojen välillä. Kuntastrategiat pyrkivät usein täyttämään kaikkien toiveita ja jäävät sen takia helposti ylätasoisiksi. Strategiatyön tavoitteena tulisi kuitenkin olla valintojen tekeminen, joka pitää sisällään myös poisvalintoja. Capfulin vaihtoehtotarkastelun avulla eri tahot ja ryhmät saadaan keskustelemaan strategisista kysymyksistä systemaattisesti ja yhteisellä kielellä. Strategiset vaihtoehdot kuvaavat kunnan omia tienhaaroja, valinnan paikkoja ja kehitysvaihtoehtoja. Vaihtoehdot tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan eri kriteerejä vasten, minkä jälkeen perusteltuja strategisia valintoja on helpompi tehdä. Vaihtoehtotyössä voidaan osallistaa laajojakin joukkoja (kuten kuntalaisia) vaikka lopulliset valinnat tehdäänkin valtuutettujen kesken. 

Systemaattinen strategisten vaihtoehtojen prosessi tuottaa perusteluja ja arvioita eri vaihtoehtojen tueksi ja vastaan, joiden pohjalta valtuutettujen on helpompi tehdä lopullinen valinta. Päätöksentekijät käsittelevät myös vaihtoehtoja, joita he eivät välttämättä itse kannata. Kun sekä pois valittu että valittu strategia käsitellään yhtä aitoina vaihtoehtoina, on mahdollista tehdä perusteltuja valintoja. 

Kirjoittajat:

Kimmo Kivinen
Senior Partner
050 540 9446
kimmo.kivinen(at)capful.fi

Tarja Lumijärvi
Senior Advisor

Vauhtia ja varmuutta uusiin kuntastrategioihin

Skenaariotyöllä vauhtia ja varmuutta uusiin kuntastrategioihin  

Keväällä valittavilla uusilla kunnanvaltuustoilla on edessään haastava muutosten kausi. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään mahdollisesti maakunnille. Lisäksi edessä on koronapandemian jälkihoito ja samalla pitäisi huolehtia kuntien kestävästä taloudesta, elinvoimasta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Valtuustot tulevat useissa kunnissa jo ensimmäisenä toimintavuotenaan hyväksymään uuden kuntastrategian tai tarkistamaan aiemman strategian. Strategiatyön pohjana on kunnissa usein tehty tilastollista toimintaympäristöanalyysiä ja ennustuksia. Riittääkö tämä enää näinä aikoina strategiatyön pohjaksi? 

Kuntastrategian lisäksi tarvitaan kunnissa uusia työkaluja ennakoimattomiin toimintaympäristön muutoksiin varautumiseksi. Kuten koronapandemia on osoittanut, kunnat voivat joutua uuden ennakoimattoman eteen. Muutosten nopeus ja suunta ovat vaikeasti ennakoitavissa. Siksi nyt voisi olla hyvä käyttää hetki aikaa kunnan toimintaympäristön vaihtoehtoisten kehityssuuntien analyysiin, johon skenaariotarkastelu antaa työkaluja.  Skenaariotyön pohjalta tehtävä kuntien vaihtoehtoisten kehitysnäkymien tarkastelu auttaa ennakoimaan tulevia muutoksia ja varautumaan niihin. Samalla tulee varmuutta siihen, että pystytään selviytymään muutoksista: tulkoon mitä vaan, kyllä selvitään. 

Strategisilla vaihtoehdoilla ryhtiä kuntastrategiaan 

Onnistunut strategia perustuu kestäviin valintoihin aitojen vaihtoehtojen välillä. Kuntastrategiat pyrkivät usein täyttämään kaikkien toiveita ja jäävät sen takia helposti ylätasoisiksi. Strategiatyön tavoitteena tulisi kuitenkin olla valintojen tekeminen, joka pitää sisällään myös poisvalintoja. Capfulin vaihtoehtotarkastelun avulla eri tahot ja ryhmät saadaan keskustelemaan strategisista kysymyksistä systemaattisesti ja yhteisellä kielellä. Strategiset vaihtoehdot kuvaavat kunnan omia tienhaaroja, valinnan paikkoja ja kehitysvaihtoehtoja. Vaihtoehdot tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan eri kriteerejä vasten, minkä jälkeen perusteltuja strategisia valintoja on helpompi tehdä. Vaihtoehtotyössä voidaan osallistaa laajojakin joukkoja (kuten kuntalaisia) vaikka lopulliset valinnat tehdäänkin valtuutettujen kesken. 

Systemaattinen strategisten vaihtoehtojen prosessi tuottaa perusteluja ja arvioita eri vaihtoehtojen tueksi ja vastaan, joiden pohjalta valtuutettujen on helpompi tehdä lopullinen valinta. Päätöksentekijät käsittelevät myös vaihtoehtoja, joita he eivät välttämättä itse kannata. Kun sekä pois valittu että valittu strategia käsitellään yhtä aitoina vaihtoehtoina, on mahdollista tehdä perusteltuja valintoja. 

Kirjoittajat:

Kimmo Kivinen
Senior Partner
050 540 9446
kimmo.kivinen(at)capful.fi

Tarja Lumijärvi
Senior Advisor

Suomen merialuesuunnitelma laadittiin skenaariolähtöisesti

Suomeen on laadittu ensimmäistä kertaa Merialuesuunnitelma ja laadinnassa hyödynnettiin Capfulin skenaarioprosessia ja strategiatyön osaamista. Merialuesuunnitelmalla ohjataan koko Suomen merialueen käyttöä Itämerellä Suomen talousvyöhykkeellä. Suunnitelman tavoitteena on parantaa merielinkeinojen edellytyksiä ja meriympäristön tilaa.

Maailman väestön kasvaessa ja maa-alan käydessä niukemmaksi merien käyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Itämereenkin halutaan lisää tuulivoimaloita, meriliikenne kasvaa, matkailu- ja virkistys lisääntyy ja merestä pitäisi saada yhä enemmän ruokaa ja raaka-aineita.

Samaan aikaan Itämeri on todella huonossa kunnossa, josta jokakesäiset sinilevälautat ovat yksi näkyvin merkki. Merialuesuunnitelman taustalla on EU:n yhdennetty meripolitiikka, jolla pyritään tukemaan sinistä kasvua eli kehittämään koordinaatiota eri merellisten toimialojen välillä. Suomen merialuesuunnitelmassa tarkastelun kohteena ovat olleet energia-ala, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Lisäksi on huomioitu myös kaivannaisalaa, sinistä bioteknologiaa ja meriteollisuutta. Huomiota on kiinnitetty myös maanpuolustuksen tarpeisiin, kulttuuriperintöön, merialueen ominaispiirteisiin sekä maan ja meren vuorovaikutukseen.

TYÖN KESKEINEN HAASTE on ollut sovittaa merialueille kohdistuvia lukuisia intressejä yhteen. Suomen merialuesuunnittelussa, toisin kuin muiden Itämeren maiden suunnitelmissa, poikkeuksellisena lähestymistapana käytettiin skenaariotyötä. Skenaariot ovat herättäneet suurta mielenkiintoa ja niitä on esitelty useissa Itämeren yhteistyöfoorumeissa. Skenaarioissa kuvattiin Suomen merialueiden toimintaympäristön kehitysvaihtoehtoja aina vuoteen 2050 saakka. Skenaarioissa kuvattiin Itämereen kohdistuvia muutospaineita, joihin meidän on itse vaikea vaikuttaa, kuten ilmastonmuutos, maiden väliset konfliktit, matkailutottumukset, teknologinen kehitys, merilogistiikan kehitys jne. Skenaarioiden vaikutukset kuvattiin lopuksi myös kartalle.

Skenaarioissa kuvattiin Suomen merialueiden toimintaympäristön kehitysvaihtoehtoja aina vuoteen 2050 saakka.

Skenaariotyö koettiin prosessin onnistumisen kannalta keskeisenä vaiheena, jossa osallistujat pääsivät laajasti esittämään huoliaan ja toiveitaan Itämeren kehitysvaihtoehdoista tai tuomaan esille omia intressejään suunnitteluun ilman, että vastakkainasettelut lukkiutuivat. Skenaarioille laadittiin varautumissuunnitelmat ja niiden pohjalta tunnistettiin skenaarioista riippumattomat välttämättömät toimenpiteet, jotka toimivat visiotyöskentelyn lähtökohtana.

Visiotyövaiheessa yhdistettiin skenaariotyön havainnot, merialueteemojen nykytila-arvioinnit ja viranomaisten linjaukset merialueiden käytöstä. Tämän aineiston pohjalta aloitettiin työstämään merialueiden tulevaisuuden tahtotilaa ja määrittämään polkua tahtotilaa kohden yhdessä sidosryhmien ja prosessiin osallistuneiden tahojen kanssa.

Suunnitteluprosessi on kestänyt kaikkiaan kolme vuotta ja pitänyt sisällään lukuisia sidosryhmätilaisuuksia sekä valtakunnan tasolla että alueilla. Skenaario- ja visiotyöhön on osallistunut satoja merialueiden käytöstä kiinnostuneita toimijoita. Parhaillaan on käynnissä suunnitelmien kuuleminen, jossa kerätään näkemyksiä suunnitelmaluonnoksista ja vaikutusten arvioinnista sekä niiden taustalle laadituista skenaario- ja visiotöistä. Capful osallistui prosessiin sekä skenaariotyö- että visiotyövaiheessa yhteistyössä WSP:n kanssa.

”Capfulilaisilla oli ilo osallistua Suomen ensimmäisen merialuesuunnitelman prosessiin. Prosessiin sisältyneen skenaariotyön suurimpana haasteena oli pitää skenaariokuvaukset ulkoisen toimintaympäristön tasolla. Useimmiten aluesuunnittelun skenaariotöissä on ajatus, että skenaariot kuvaavat suunnitelman erilaisia vaihtoehtoja, mutta me halusimme pidättäytyä siinä periaatteessa, että skenaariot kuvaavat ulkopuolista toimintaympäristöä, eikä vielä tavoiteltavaa tai valittavaa lopputilannetta. Uutta oli myös se, että kuvatut skenaariot projisoitiin lopuksi kartoille. Näiden karttojen avulla prosessiin osallistujat pääsivät konkreettisemmin muodostamaan yhdessä haluttua tulevaisuuden suuntaa Itämerelle ja sovittamaan meren erilaisia käyttötarpeita sekä meren parempaa tilaa yhteen.”

Senior Partner, Kimmo Kivinen, Capful

”Skenaarioita on esitelty useissa kansainvälisissä tilaisuuksissa. Ne ovat herättäneet erityistä kiinnostusta Itämeren maissa, etenkin Ruotsissa ja Virossa, joiden oloihin kansalliset skenaariot soveltuvat jotakuinkin yhtä hyvin kuin Suomeen, mihin ne laadittiin. Ne on nähty hyvänä menetelmänä käydä keskustelua tulevaisuudesta. Mielenkiintoisen lisän on tuonut se, että skenaarioista laadittiin myös alueelliset ilmentymät, joka kuvaavat konkreettisesti, miten alueet eri skenaarioissa kehittyisivät.”

Neuvotteleva virkamies, Tihlman Tiina, Ympäristöministeriö

”Skenaariotyövaihe aloitti meillä vahvan sidosryhmädialogin, jossa ilman sitoutumisia suuntaan tai toiseen oli mahdollista tarkastella merellisiä tulevaisuuskuvia, niitä pahimpia mahdollisiakin. Tämän työn jälkeen oli luontevaa lähetä valitsemaan yhdessä se haluttu tulevaisuus ja rakentaa askeleet sitä kohden. Skenaariotyö ja visiotyö linkittyvät saumattomasti toisiinsa ja uskon, että tämä polku avautui myös osallistuneille tahoille.”

Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori, Mari Pohja-Mykrä, Satakuntaliitto

”Skenaariovaihe osui ja onnistui hyvin aktivoimaan sidosryhmät ja auttoi myös merialuesuunnittelun lentokorkeuden ymmärtämisessä.”

Suunnittelujohtaja, koordinaatiotyöryhmän puheenjohtaja Heikki Saarento, Varsinais-Suomen liitto

Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä:

Business Finlandin skenaariot julkaistiin helmikuussa. Sitten korona muutti kaiken – vai muuttiko?

Toteutimme syksyn 2019 aikana Business Finlandin kanssa laajan skenaariotyön Suomen kilpailukyvyn tulevaisuuden vaihtoehdoista. Muutama kuukausi skenaarioiden julkaisun jälkeen toimintaympäristö muuttui kuitenkin tavalla, jota emme skenaariotyössä olleet ennakoineet: Covid-19 levisi globaaliksi pandemiaksi ja mullisti yhteiskunnan, talouden ja elämän eri osa-alueet läpileikkaavasti ja kattavasti. Toimintaympäristö muuttui yhtäkkisesti ja kertaheitolla vaikeammin ennakoitavaksi. Miten siis kävi huolella laadittujen skenaarioiden ja niiden kuvaamien kehityskulkujen?

Olemme tehneet kevään aikana skenaarioihin päivitysosan, jossa on tutkittu koronakriisin mahdollisia vaikutuksia globaaliin toimintaympäristöön. Työssä on pohdittu, miltä skenaariot näyttävät nykyisessä tilanteessa. Nopeuttaako koronakriisi joidenkin kehityskulkujen toteutumista ja vaikuttaako jokin skenaario nyt muita todennäköisemmältä?

Skenaariot ja koronakriisin vahvistamat ja kiihdyttämät kehityskulut

Jakautuneen maailman valtapelissä kauppasota kiihtyy ja maailma jakautuu kahteen digitaaliseen blokkiin ja kauppa-alueeseen. Kiinan vaikutusvalta kasvaa merkittävästi, valvontakapitalismi yleistyy ja ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään hiilibudjeteilla ja pisteytysjärjestelmillä. Euroopassa talous taantuu, unionin rivit rakoilevat ja kansainväliset investoinnit alueelle vähenevät.

Koronapandemiassa Kiina on hakenut kansainvälistä johtajuutta muun muassa viemällä lääkinnällistä apua muihin maihin. Samalla Yhdysvallat on vetänyt rahoituksensa WHO:lta, saanut kovaa kritiikkiä puutteellisesta kriisinhoidosta ja maan sisäinen epävakaus on jatkanut kasvuaan. Kriisin hoidossa kansallisvaltioiden rooli ja valta ovat korostuneet ja kansainvälinen yhteistyö, EU mukaan lukien, on jäänyt taustalle. Koronatartuntoja seuraavia sovelluksia on käytössä ja suunnitteilla useissa maissa. Nähtäväksi jää, missä määrin koronatartuntoja seuraavat sovellukset yleistyvät maailmalla, minkälaista yksityisuudensuojaa niissä sovelletaan ja johtaako kehitys vastaavien sovellusten laajempaan viranomaiskäyttöön.

Data pelastaa ja orjuuttaa on radikaalin datatalouden skenaario, jossa perinteinen palkkatyö vähenee radikaalin teknologiakehityksen myötä ja moni paikkaa toimeentuloaan myymällä itsestään dataa. Digilaitteista irtautuminen ja anonymiteetti ovat harvoille tarjolla olevaa luksusta. Luottamus perinteisiin poliittisiin toimijoihin järkkyy, kun ne eivät onnistu vastaamaan globaaleihin haasteisiin ja paikasta riippumattomat globaalit kansanliikkeet kasvavat.

Koronakriisi on pakottanut maailman nopeaan digiloikkaan ja digitaaliset välineet on otettu laajasti käyttöön töissä, opiskelussa, kuluttamisessa ja vapaa-ajalla. Pandemian myötä ihmistä saatetaan alkaa pitää tuotantoketjun riskialtteimpana osana, mikä voi johtaa automaation kehityksen kiihtymiseen ja ihmistyövoiman tarpeen vähenemiseen. Talouskriisin myötä mahdollisesti lisääntyvä alustatyö ja itsensä työllistäminen sekä etätyön vakiintuminen ja yleistyminen kiihdyttävät myös työn murrosta. Paikasta riippumattomia kansanliikkeitä kohti saattaa viedä sosiaalisen median alustoilla vietetyn ajan lisääntyminen ja esimerkiksi jaettu pettymys pandemianhoitoon.

Uuden ajan digipatruunat -skenaariossa suuryritykset kasvavat ja laajentuvat toimiala- ja sektorirajat ylittäviksi jäteiksi. Kansallisvaltioiden epäonnistuessa jätit kasvattavat yhteiskunnallista rooliaan, alkavat hallinnoimaan omia kaupunkejaan ja ottavat hoitaakseen monia julkisten toimijoiden tehtäviä.

Koronakriisi on toistaiseksi kasvattanut valtion merkitystä, mutta pidemmällä aikavälillä se voi kiihdyttää skenaariossa kuvattua suuryritysten vallan kasvua. Pandemiaa seuraava todennäköinen talouskriisi ja valtioiden velkaantuminen saattavat johtaa mittaviin julkisen sektorin leikkauksiin. Tämä puolestaan avaa esimerkiksi terveys- ja koulutuspalveluiden markkinaa yrityksille. Koronakriisi iskee erityisesti PK-yrityksiin ja suuret yritykset saattavat selvitä vähemmällä, mikä voi johtaa fuusioihin, markkinoiden keskittymisiin ja yritysten kokojen kasvuun. Isot alustayritykset ovat mukana myös koronakriisin ratkaisussa. Esimerkiksi Google ja Apple tekevät yhteistyötä koronaviruksen jäljitysappien teknologian kehittämisessä. Eristäytymisen myötä alustajättien sovelluksissa käytetty aika on räjähtänyt käsiin ja teknologiayritysten osakkeet ovat nousussa.

Kriiseistä sopimuspohjaisuuteen skenaario käynnistyy suurista kriiseistä, joihin pyritään vastaamaan globaalien sopimusten kautta. Ilmastopolitiikassa otetaan käyttöön globaaleja ohjauskeinoja. Digietiikan merkitys korostuu ja teknologiajättejä ja datan käyttöä säädellään kansainvälisesti. Konsensus kasvaa siitä, että globaali vapaa markkinatalous ei pysty vastaamaan haasteisiin ja että julkista valtaa sekä valtioiden välistä yhteistyötä tarvitaan globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.

Koronakriisi on paljastanut markkinatalouden sekä perinteisten instituutioiden heikkouksia ja osoittanut, että uudistuksia tarvitaan. Kriiseistä sopimuspohjaisuuteen skenaariossa ajateltiin, että kansainvälinen sopiminen lisääntyy ison ruokakriisin myötä. Voiko koronakriisi olla tällaisen kehityskulun liikkeellepaneva voima? Koronakriisi saattaa olla myös kohtalonkysymys Euroopan Unionille. Onnistuessaan EU:n elvytysrahasto voi luoda uutta pohjaa yhteistyön syventämiselle. Pandemian torjunnassa eri maissa käytetyt toimet ovat myös osoittaneet, että kun kriisi on tarpeeksi akuutti, myös kuluttamisen ja matkailun rajoittaminen hyväksytään. Voiko tämä vaikuttaa siihen, millaisia toimia hyväksymme ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Miten ennakoida entistä epävarmempaa tulevaisuutta?

Havainnot viittaavat siihen, että korona on jo nyt kiihdyttänyt ja voimistanut monia skenaarioissa kuvattuja kehityskulkuja. Epävarmuutta muutoksen suunnasta ja nopeudesta on kuitenkin edelleen olemassa, joten skenaariot säilyttävät ajankohtaisuutensa näiden muutosten analysoimisessa.

Kaiken kaikkiaan vallitseva tilanne on hedelmällinen skenaarioiden tekemiselle. Koronapandemia on äkillisesti avannut Overtonin ikkunan levälleen ja monista aiemmin mahdottomina tai hyvin epätodennäköisinä pidetyistä asioista onkin yhtäkkiä tullut hyväksyttyjä ja jopa toivottuja. Tulevaisuus näyttäytyy nyt entistä epävarmempana. Kevään aikana käydyissä keskusteluissa moni on sanonut, että tuntuu kuin olisimme sumussa, josta ei ihan näe, mihin suuntaan olemme menossa. Skenaariot, eli vaihtoehtoiset tulevaisuuskuvat, antavat mahdollisuuden nähdä väläyksiä sumun takana olevasta tulevaisuudesta ja käsitellä sitä mielekkäällä tavalla.

Lisää skenaarioista Business Finlandin sivuilla, skenaarioiden koronapäivitys ladattavissa täältä.

Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä:

Kimmo Kivinen
Senior Partner
050 540 9446
kimmo.kivinen(at)capful.fi
Johanna Schreck
Senior Consultant
040 867 0675
johanna.schreck(at)capful.fi
Laura Domingo
Consultant
044 260 6413
laura.domingo(at)capful.fi

Skenaariota, strategisia vaihtoehtoja ja ruusun tuoksua

”Viisaat miehet varoittavat Suomen talouden pitkästä aavikkovaelluksesta, mutta heidän skenaarionsa on oudon synkkä.”

”Kumpi on pahempi skenaario meille: Suomi tukee taloudellisesti Italiaa vai täysin USA/Kiina säännöillä pelaava maailmantalous?”

Moottoriurheilupiireissä on noussut ilmoille skenaario, että formula ykkösissä voisi ajaa tulevaisuudessa jälleen kaksi Schumacheria.”

Ilmavoimien harjoituksissa on koulutettu henkilöstöä taktisesti haastavissa skenaarioissa, ja koronapandemian aikana on tehty epidemiologisia skenaarioita. Myös muita skenaarioita on tänä keväänä julkaistu. Skenaariot näkyvät uutisvirrassa eri yhteyksissä ja näyttäytyvät nopeasti katsottuna synonyyminä vaihtoehdoille. Strategiakeskustelussa skenaarioilla viitataan usein organisaation omissa käsissä oleviin strategisiin vaihtoehtoihin, mutta myös erilaisiin ennusteisiin, kvantitatiivisiin malleihin, taloudellisiin mallinnuksiin tai herkkyysanalyyseihin. Skenaario kuin skenaario – mitä väliä sillä on?

Skenaariot ja strategiset vaihtoehdot – eri työkalut eri käyttöön

Mitä yhteistä on skenaarioilla ja strategisilla vaihtoehdoilla? Molemmat sisältävät vaihtoehtoja. Onko siis väliä, jos strategisia vaihtoehtoja kutsutaan skenaarioiksi? On. Skenaariot kuvaavat organisaation ulkoisen toimintaympäristön kehittymisen vaihtoehtoja, kun taas strategiset vaihtoehdot jäsentävät organisaation omia kehitysvaihtoehtoja.

Skenaariotyön pioneeri Shell, joka on tehnyt skenaariota jo 50 vuotta, määrittelee skenaariot näin: ”Scenarios are plausible and challenging descriptions of the future landscape.” Näissä skenaarioiden valaisemissa tulevaisuuden maisemissa yritysten ja muiden organisaatioiden pitää suunnistaa ja suunnata toimintaansa. Päätöksentekoa varten on tarjolla vaihtoehtoisia suuntia ja keinoja – strategisia vaihtoehtoja.

Strategiset vaihtoehdot käsittelevät yrityksen omia tienhaaroja, valinnan paikkoja ja kehitysvaihtoehtoja esimerkiksi kasvuun liittyen. Mitkä ovat yrityksen markkinoihin liittyvät kasvun ulottuvuudet ja mitä vaihtoehtoja niihin liittyy? Entä mitkä ovat yrityksen kasvun mahdollistajat ja niihin liittyvät vaihtoehdot? Luovan ja systemaattisen prosessin avulla rakennettaan kasvun strategiset vaihtoehdot, käydään niistä jäsennettyä keskustelua ja arvioidaan vaihtoehtoja järjestelmällisesti eri näkökulmista ja määritellään yrityksen kasvustrategia.

Strategiset vaihtoehdot ovat hyödyllinen, mutta vähän hyödynnetty työkalu. Capfulin omien ja muiden tekemien tutkimusten mukaan suuri osa yrityksistä on sitä mieltä, että strategisia vaihtoehtoja tulisi käyttää osana strategiatyötä ja päätöksentekoa. Mutta käytännössä vain hyvin harvat yritykset käyttävät systemaattisesti strategisia vaihtoehtoja omassa strategiatyössään – syinä esimerkiksi vakiintuneet päätöksentekoprosessit, konfliktien välttely ja kiire.

On selvää, että koronakriisin keskellä kannattaa tehdä vaihtoehtoisia skenaarioita epävarmuuden täyttämän toimintaympäristön kehityksestä ja ennakoida, milloin ja miten tulemme ulos kriisistä ja miltä maailma näyttää kriisin jälkeen. Tämän ohella on syytä ottaa kaikki hyöty irti strategisista vaihtoehdoista – tunnistaa, kuvata ja arvioida niitä eri kriteereitä ja skenaarioita vasten – ja tehdä perusteltuja valintoja. Strategiatyössä skenaariot ja strategiset vaihtoehdot eivät siis ole sama asia: on olemassa ulkoisen toimintaympäristön vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja yrityksen sisäisiä vaihtoehtoja. Skenaariolähtöinen strategiatyö on eri asia kuin vaihtoehtolähtöinen strategiatyö. Jos ne näyttävät ja tuoksuvat strategisilta vaihtoehdoilta, miksi kutsuisimme niitä skenaarioksi, kun ne itse asiassa ovat strategisia vaihtoehtoja.

Skenaariot vai ennusteet – mitä väliä sillä on?

Skenaariotyön pioneerit – kuten Herman Kahn, Pierre Wack, Shell, SRI International ja GBN – valitsivat alusta lähtien linjan, jonka mukaan skenaarioissa ei käytetä todennäköisyyksiä ja kaikki skenaariot määritellään mahdollisiksi maailmoiksi. Tämä saattoi tapahtua osittain reaktiona yritysten liialliseen riippuvuuteen kvantitatiivisesta ennustamisesta. Ennustamisvirheet olivat 1970-luvun alusta lähtien yleistyneet, ja ne olivat toisinaan dramaattisia ja välillä kiusallisen suuria. Mitkä olivat johtopäätökset ja mitä tämä tarkoittaa tänään?

  1. Skenaarioita tulee käyttää mahdollisten maailmojen tunnistamiseen, ei todennäköisten maailmojen ennustamiseen.
  2. Kaikkia skenaarioita kannattaa pitää yhtä todennäköisinä, jotta jokaisen skenaarion vaikutukset analysoidaan riittävän huolellisesti ja kutakin skenaariota varten rakennetaan varautumistoimenpiteet.
  3. Skenaarioiden tulee paljastaa monia mahdollisia tulevaisuuksia. Tarkoituksena ei ole löytää uskottavinta tai joidenkin oletusten pohjalta todennäköisintä skenaariota.

Aitojen epävarmuuksien ja epäjatkuvuuksien, suurten rakenteellisten muutosten ja dramaattisten shokkien ennakointiin tarvitaan todennäköisyysajattelusta vapautettua menetelmää, joka antaa mahdollisuuden ajatella jotain sellaista, mitä ei edes voi ajatella. Menneen ja nykyisen maailman tietoon, rakenteisiin, syy-seuraus-suhteisiin, jatkuvuuksiin ja trendeihin perustuvien ennusteiden avulla ei voi ennakoida suuria rakenteellisia muutoksia.

Miksi skenaariotyössä korostetaan skenaarioiden ja ennusteiden eroa? Nykyhetken jatkuvuuden tyrannia ja tulevaisuuden ennustamisen paradigma hallitsevat ja ohjaavat ajatteluamme ja havainnointiamme – usein tiedostamatta. Skenaariot ovat työkalu paitsi epävarmuuden käsittelyyn myös päätöksentekijöiden ajatusmallien uudistamiseen. Jotta tämä olisi mahdollista, on skenaariotyössä vältettävä todennäköisyyksiin liittyvät sudenkuopat ja päästettävä irti hallitsevista ajattelutavoista.

Tie skenaarioajattelusta ennustamisen maailmaan on kivetty todennäköisyyksillä: kun aletaan puhua tulevan kehityksen todennäköisyydestä, siirrytään strategiatyössä skenaarioista ennusteisiin. Skenaariot auttavat esittämään oikeita kysymyksiä, kun taas ennusteiden avulla etsitään oikeita vastauksia. Monet strategiset virheliikkeet saavat alkunsa siitä, että yritetään löytää oikea vastaus, vaikka ei ole löydetty vielä edes oikeita kysymyksiä.

Ennusteilla ja skenaarioilla on eri käyttötarkoitukset, ja nämäkin käsitteet, menetelmät ja työkalut on järkevää pitää strategiatyössä erillään. Ennusteeseen sisältyy lähtökohtaisesti epävarmuutta, mutta tämä ei tee ennusteesta skenaariota. Jos se näyttää ja tuoksuu ennusteelta, sitä kannattaa kutsua ennusteeksi.

Mitä skenaariot ovat ja mitä ne eivät ole strategiatyössä?

Koronakriisi on lisännyt kierroksia skenaariotyöhön. Tulevaisuus on nyt poikkeuksellisen epävarma, ja skenaarioiden avulla epävarmuutta on mahdollista käsitellä mielekkäällä tavalla. Skenaariotyön tuoksinassa on kuitenkin hyvä pitää erillään ainakin skenaarioiden, strategisten vaihtoehtojen ja ennusteiden käsitteet.  Alla on vielä lyhyt tiivistelmä siitä, mitä skenaariot ovat ja mitä ne eivät ole strategiatyössä.

Skenaariot eivät oleSkenaariot ovat
Ennusteita, joiden avulla pyritään tietämään ja osoittamaan todennäköisin tulevaisuus.Kokonaisvaltaisia kuvauksia vaihtoehtoisista ja mahdollisista tulevaisuuden toimintaympäristöistä.
Organisaation sisäisten asioiden vaihtoehtoista kehitystä kuvaavia. Organisaation ulkoisen toimintaympäristön kehitystä kuvaavia.
Numerolähtöisiä herkkyysanalyysejä tai vaihteluita perusennusteen ympärillä (high-medium-low).Kvalitatiivisiin muutoksiin ja erilaisiin perusoletuksiin perustuvia dynamiikaltaan erilaisia kuvauksia.
Yhteen epävarmuustekijään tai tapahtumaan liittyviä kuvauksia tai niiden varautumissuunnitelmia (contingency planing).Systeemisiä useiden muutostekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita ja niiden kokonaisuuksia hahmottavia vaihtoehtoja.
Visioita, strategioita tai politiikkaa.Vaihtoehtoisia ulkoisia konteksteja visioiden, strategioiden ja poliittisten agendojen laatimiselle.

Viime vuonna Capful teki yhteistyötä Shellin kanssa skenaarioprojektissa, jossa tutkittiin digitalisaation vaikutuksia yhteiskuntaan. Hyödynsimme tässäkin hankkeessa monissa projekteissa jalostunutta induktiivista skenaariomenetelmäämme ja  Scenario BuilderTM -työkaluamme. Tämä algoritmeja hyödyntävä interaktiivinen työkalu helpottaa skenaarioiden rakenteen ja logiikan ymmärtämistä ja tuottaa informatiivisen skenaariokartan, joka tekee vaihtoehtoisten skenaarioiden vertailusta helpompaa. Menetelmämme ja työkalumme olivat Shellin skenaariotiimille uusia, mutta skenaariotyön tarkoituksesta, perusperiaatteista ja käsitteistä vallitsi yksimielisyys. Shellin skenaariotiimin jäsenet kertoivat myöhemmin, että menetelmän, työkalujen ja sisältöosaamisen lisäksi, yhteisymmärrys skenaariotyön lähtökohdista ja käsitteistä auttoi meitä pääsemään heidän kanssaan yhteistyöhön. Kansainvälisen skenaarioyhteisön ytimessä skenaariotyöhön liittyvillä käsitteillä onkin aika lailla vakiintuneet määritelmät.

Kun yrityksessä tai organisaatiossa päätetään aloittaa skenaarioperusteinen strategiaprojekti, on hyvä tehdä osallistujille selväksi työskentelyn pelisäännöt. Prosessin tarkoitus ei ole pönkittää virallisia tai todennäköisiä tulevaisuuksia tai hakea tukea johdon näkemyksille. Päinvastoin, nyt on mahdollisuus kaivaa esille asioita, jotka asettavat viralliset totuudet kyseenalaiseksi tai ovat muuten ”kiellettyjä” tai ”mahdottomia”. Jotta työskentelystä saadaan paras hyöty irti, on myös syytä kirkastaa käsitteet ja auttaa projektin osallistujia erottamaan skenaarioiden valloittava tuoksu strategisten vaihtoehtojen ja ennusteiden aivan yhtä ihanista tuoksuista.

Lainaukset: MustReadUusi SuomiMTV Uutiset

Kirjoittaja:


Arto Kaunonen
Founder, Senior Partner
050 356 0717
arto.kaunonen(at)capful.fi

Covid – 19 – a terrible enemy, but not a wicked problem. Wait for the real surprising challenge.

Every life lost to Covid-19 is a tragedy.  Physical and mental sufferings are carving deep wounds. Individual, corporate and national economies are in a free fall. And this will go on for some time, with different pace in different parts of the world. But, unfortunately, this is an easy problem, and still we are suffering too much. 

Few surprises 

Covid-19 has caused a pandemic which has very few surprising elements, if one does not count some political leaders’ statements. Epidemiologists, who are supposed to be on top of things, do not seem to be surprised. When calibrating the parameters of their models, the virus seems to behave as expected. There is a good fit between model estimates and empirical facts. Scientists are also very confident to have a vaccine available later in the year. They know perfectly well how to proceed. During long nights, the lights are on in many laboratories.  

Economists make predictions of the effects of lockdowns, and opening measures, stimulus packages, national debt etc. Although the outcomes of the work do not paint any bright picture, the professionals seem to be sure that they know what they are doing. And in the welfare sector, professionals are very clear about the negative consequences the pandemic, and all the restrictions superimposed on citizens will result in. From the kids in nurseries to the elderly in care homes, all will have wounds. Few seems to run into any bigger challenge understanding how this works.  

A wicked problem? 

Wicked problems are hard to solve as we mostly lack understanding of the complexity of the issue, knowledge can be incomplete or available information is contradictory. Many stakeholders and interconnected socio-economic systems are regular qualities of wicked problems. Solutions are never easy to find. But the corona epidemic, as indicated above, is not really a wicked problem. Policy makers know how to tackle it and know the price. If costs are too high, policies are fine-tuned and one accepts some more casualties, if moral and ethics allow for that. So, by the end of the day, it is an optimization problem, how cruel it ever may sound. Optimization of bad outcomes. Or less bluntly, it is about solving dilemmas. 

Why are we in this situation? 

How could we end up in this horrible situation if the problem is solvable? Instead of participating in the popular blame game, one has to understand how we perceive things happening around us, how we make judgement, what kind of heuristics is applied, what designs the option space we are applying looking for solutions. Think about the leaders that are responsible for our societies. Decision makers like good news. Our minds are geared to the positive. The seminal works of Kahneman and Tversky clearly show our bias towards the more positive outcomes in decision making. We do not properly perceive and interpret signals of unwanted developments. We discarded facts about Covid-19, interpreted the threat as a flue that will go over very quickly. Initial responses are often based on an automated judgement for fixing the known, although the problem has many unknown elements to the decision maker. Those who allow their system 2, in the Kahneman terminology, to help to understand the complexity, and all consequences of available options, might come to other decisions, than those how to handle a flu.  

A journey to the future, and back. 

Decision makers dealing with covid-19 have probably a very limited set of “memories of the future” applicable to what is happening now. They have had very few reasons to make the journey into alternative plausible futures shaped by different responses to and developments of pandemics. Accordingly, their judgment system is under severe stress to interpret signals and information, sort out conflicting views and align all the issues with their value system. Having been on a trip to the future, would probably make decision making less painful. 

For decades scenario planners have included pandemics in different scenarios. A proper use of scenarios also includes preparing for scenarios that are not welcome developments. It is a no-brainer to build up reserves of e.g. PPE. When we prepared the population for the nuclear war, everybody knew how to store supplies and find shelter. Now frontline personnel in many countries feel the consequences of decision makers not paying proper attention to pandemic scenarios. 

Covid-19 does cause tragedies. The number of too early fatalities will be too big. And every single death makes us feel sorrow. But, now we are fighting a virus which we know how to conquer. Wait until we will face a new threat, with properties that we do not understand. Before this wicked problem hits us, let’s engage in building scenario narratives that gets traction with decision makers. 

Kirjoittaja:


Mikael Paltschik
Senior Advisor
050 344 6953
mikael.paltschik(at)capful.fi

Koronavirus: Euroopan unionissa soraääniä

Globalisaation valtavat edistysaskeleet ovat olleet itsestäänselvyyksiä, mutta nyt huomion kohteena ovat sen heikkoudet ja erityisesti Euroopan unionin tulevaisuus. Koronakriisi on johtanut siihen, että useat euromaat ovat sulkeneet rajansa ja käpertyneet suojaan. EU ei ole noussut täysin jaloilleen vielä edellisestäkään finanssikriisistä. Käveleekö unioni pandemiasta ulos yhtenäisenä vai keskenään välinsä menettäneenä?

Euroopan unioni rakennettiin jäsenvaltioiden tiiviin yhteistyön mahdollistamiseksi ja konfliktien välttämiseksi. Vuonna 1992 perustettu talous- ja rahaliitto oli merkittävä askel EU:n kansantalouksien yhdentymisessä. Unionin perusajatus on toimia poliittisena ja taloudellisena liittona, mutta nyt koronavirusepidemia ravistelee tätä yhtenäisyyttä. Jäsenmaiden poliittisilla johtajilla ei ole täysin jaettua visiota EU:n asioiden hoitamisesta ja kehittämisestä. Kun koronakriisi runtelee jäsenmaita ennennäkemättömällä tavalla, korostuvat myös unionin yhtenäisyyden haasteet.

Usean euromaan talousasiat ovat kuralla ja koronakriisi ei helpota tilannetta. Euroopan vakaussopimuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat kolmen prosentin budjettialijäämän rajaa. Esimerkiksi Ranska, Italia ja Kreikka ovat jo rikkoneet tätä sopimusta ja käyttäneet COVID-19:ta suojana ylittääkseen sopimusrajan vieläkin enemmän. Vakaussopimuksessa määritellään myös, että valtioiden velka saa olla korkeintaan 60 prosenttia BKT:stä. Monet jäsenvaltioista etenkin pohjoisessa ovat kunnioittaneet tätä, kun taas eteläiset jäsenet eivät. Ennen epidemiaa Italian velka oli jo 130 prosenttia BKT:stä ja Ranskan 100 prosenttia. Koronaviruskriisin ja sen hillitsemiseksi tehtyjen sulkeutumistoimien jälkeen nämä luvut tulevat nousemaan.

Viime perjantaina EU poisti budjettikaton ensimmäistä kertaa. Tämä tulee väistämättä kasvattamaan EU:n pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden välistä taloudellista epäsuhtaa; sen kasvaminen oli myös yksi edellisen eurokriisin piirre. EU on juuri ja juuri toipunut edellisestä finanssikriisistä, ja taloudellista hyvinvointia ei auta se väistämätön tilanne, että koronakriisi tulee aiheuttamaan työttömyyttä. Ylen mukaan koronan vaikutukset näkyvät todennäköisesti eniten jäsenmaissa, joiden taloudellinen liikkumavara on jo valmiiksi pieni: Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Ranskassa. Kun karanteenit ja suojatoimet jonain päivänä puretaan, etenkin Italia ja Espanja tarvitsevat muiden apua kipeästi.

EU:n rajaton liikkuvuus ja Schengen-alue ovat kokeneet iskun. Schengen-alueen ulkorajat on suljettu ulkopuolisilta ainakin kuukaudeksi, jotta EU voi nykyistä paremmin estää koronaviruksen etenemisen. Vain välttämättömien ryhmien tulo alueelle sallittaisiin. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa terveydenhoitoon ja lääkintään liittyvät henkilöt. Useat EU-maat, Suomi mukaan lukien ovat sulkeneet myös sisärajojaan. The Spectatorin mukaan reaktiot koronavirusepidemiaan eivät ole olleet EU:n laajuisesti koordinoituja, vaan jokainen jäsenvaltio on tehnyt omat toimensa viruksen etenemisen hidastamiseksi. Terveydenhuolto ei kuulu EU:n vaikutuspiirin alueeseen.

EU:n jäsenvaltioilla on ollut käytössään käytännössä kahdenlaista tapaa reagoida koronavirukseen; täydellinen sulkeutuminen Italian ja Espanjan tavoin tai osittainen toimintojen rajoittaminen Iso-Britannian ja Ruotsin tavoin. Ihmisten liikkumista rajoittavat päätökset etenkin työntekoon liittyen aiheuttavat suuria ongelmia ympäri Eurooppaa. Nämä ongelmat moninkertaistuvat kansantaloudellisesti. Kun pahin kriisi on jossain vaiheessa selätetty, nousee esiin kysymys, haluavatko kaikki euromaat palauttaa unionin sisäisen vapaan liikkuvuuden.

Lisäesimerkki koronavirusepidemian EU:lle aiheuttamasta vahingosta on liiton yhteisvastuun rakoileminen. EU ei ole koskaan ollut täydellisen yhtenäinen, mutta kriisi on jo nyt rikkonut jäsenten välille syntynyttä solidaarisuutta. Italian joutuessa ensimmäisenä kriisiin, Euroopalle selvisi, että Italialta puuttui paljon kirurgisia maskeja ja koronaviruspotilaiden tehohoidon kannalta keskeisiä hengityslaitteita. The Spectatorin mukaan esimerkiksi Ranska ja Saksa kieltäytyivät vapauttamasta Italialle osaa lääketavaravarastostaan. Italialaisen Corriere della Sera-lehden mukaan Italian ainoa hengityskoneita valmistava yhtiö Siare taas kertoi peruuttaneensa kaikki ulkomaiset tilaukset ja tuottavansa hengityskoneita 125 kappaleen viikkotahtia eli 500 laitetta kuukaudessa oman maan käyttöön. Italian pääministeri Giuseppe Conte totesi viime perjantaina, että euromaiden avun puuttuessa Italia toimii kriisissä täysin yksin. Hän jatkoi ryöpytystä seuraavana päivänä lisäämällä, että koko Euroopan unioni on vaarassa menettää merkityksensä, jos se ei pysty vastaamaan koronakriisiin. Myös Italian presidentti Sergio Mattarella arvosteli EU:n yhtenäisyyden puutetta koronavirusepidemian aikana poikkeuksellisen kovasanaisesti.

Huomion arvoista on, että Financial Timesin mukaan Venäjä on ojentanut kätensä Italialle lähettäen maaliskuussa yhdeksän sotilaskonetta, joiden lastina on lääkinnällisiä laitteita ja terveyden asiantuntijoita. Moskova haluaa näin toimiessaan osoittaa historiallista solidaarisuutta italialaisille. Myös EU:n suunnalta tulee ainakin pieniä toiveikkaita uutisia: The Berlin Spectatorin mukaan Saksa on tarjoutunut auttamaan Ranskaa ja Italiaa ottaessaan muutamia koronapotilaita hoitoon sairaaloihinsa. Toistaiseksi useilla Saksan sairaaloilla on edelleen avoimia resursseja, mikä on mahdollistanut tämän kaltaisen avun. Apu on kipeästi tarpeen, mutta sen nykyinen taso ei mitenkään riitä tukemaan pulassa olevia eteläisiä jäsenmaita. Nähtäväksi jää, kykeneekö EU kohtaamaan historiansa suurimman haasteen ja selviytymään ulos kriisistä melko yhtenäisenä, vai repiikö COVID-19 unionin riekaleisemmaksi kuin koskaan.

Euroopan unionin tulevaisuudella voisi olla kolme vaihtoehtoista kehityskulkua:

  1. EU kokoaa rivinsä

EU kykenee kokoamaan rivinsä ja muodostamaan jokseenkin yhtenäisen linjan koronan vastaiseen taisteluun. Euroopan keskuspankin elvytyspaketti on riittävä kamppailemaan kriisiä vastaan ja kriisirahasto otetaan riittävän ajoissa käyttöön. Eristäytymistoimet purevat niin, että Pohjois-Euroopassa suojatoimia päästään purkamaan Etelä-Eurooppaa aiemmin. Solidaarisuuden nimissä vapaita euromaiden resursseja kohdistetaan niitä kipeimmin kaipaaville. Unionin alueen terveydenhuollon varautumistoimenpiteistä sovitaan yhteisesti. EU selviytyy kriisistä ulos ja jatkaa toimintaansa lähes samoin, kuin ennen kriisiä.

  1. Epävarmuus ja epävakaus johtavat EU-eroihin

Koronaviruskriisin tuloksena EU:n heikkoudet korostuvat ja unionin toiminnan arvostelu kasvaa huomattavasti. EU ei kykene yhtenäiseen toimintaan pandemian torjumiseksi ja taloudelliset vaikutukset romahduttavat Etelä-Euroopan maiden taloudet. Poliittinen epävarmuus ja populismi johtavat Italian ja Kreikan eroihin unionista. Unkarin autoritäärinen kehitys niin ikään johtaa maan erottamiseen. EU jatkaa toimintaansa Keski- ja Pohjois-Euroopan Schengen-alueena ja talousliittona sekä kiristää taloudellisten rajojensa valvontaa.

  1. Yhteisvastuu on muisto vain

EU ei kykene muodostamaan yhteneväistä COVID-19-toimintalinjaa, vaan jokainen valtio arvioi tarvitsemansa toimet ja pyrkii huolehtimaan itsestään. Kriisin eskaloituessa euromailla ei ole kapasiteettia tai halua auttaa muita yhteisvastuun nimissä. Tämä jättää jälkeensä syvän epäluottamuksen unioniin, joka purkautuu kansallisvaltioiksi. Pienempiä, kahdenvälisiä liittoja syntyy, ja EU ei enää kykene toimimaan sellaisena liittona, jollaiseksi se luotiin.

Lähteet:

Corriere della Sera, Financial Times, Euroopan komissio, Reuters, The Berlin Spectator, The Spectator, Uusi Suomi, YLE

Kirjoittajat:


Johanna Schreck
Senior Consultant
040 867 0675
johanna.schreck(at)capful.fi

Essi Vasara
Associate Consultant
050 432 8979
essi.vasara(at)capful.fi

Koronavirus: Pitkien toimitusketjujen joutsenlaulu?

Kiinasta vuoden 2019 lopulla käynnistynyt uusi koronavirus on vaikuttanut dramaattisesti valtioiden, organisaatioiden ja yksilöiden toimintaan. Siinä missä terveydenhuolto käy nyt ympäri maailmaa taisteluun aikaa vastaan, saman suuntaista kamppailua on nähtävillä myös teollisuuden ja logistiikan saralla.

Uusi koronavirus ravisteli tuotantoketjuja jo kauan ennen viruksen leviämistä Kiinan ulkopuolelle ja paisumista globaaliksi pandemiaksi. Kiinan teollinen tuotanto kattaa noin yhden kolmasosan maailman koko teollisesta tuotannosta ja se on maailman suurin vientimaa. Olisikin lähes poikkeuksellista, jos kansainvälisissä alihankintaketjuissa ei olisi komponentteja tai materiaaleja Kiinasta. Useat yritykset ovat myös ulkoistaneet tuotantoaan Kiinaan, ja myös Kiinan epidemiakeskuksessa Wuhanissa toimii lukuisia kansainvälisiä yrityksiä, jotka joutuivat Kiinan rajoitusten myötä tekemään tuotantoon muutoksia. Kiina asetti kansalaisilleen mittavia toimintarajoitteita, jotka heijastuivat suoraan Kiinan tuotantokykyyn. Kiinan ostopäällikköindeksi PMI putosi helmikuussa 35.7 tammikuun vastaavasta luvusta 50. Tämä ennakoi, että tuotannon näkökulmasta koronaviruksella on isommat vaikutukset kuin vuoden 2008 finanssikriisillä. Kiinan talouden merkittävän painoarvon vuoksi maan ostopäällikköindeksin laskeminen kieli jo alkuvuodesta ilmeisiä hankaluuksia koko globaalille taloudelle.

Yksi suurimmista hidasteista Kiinan tuotannossa ovat olleet työntekijöiden karanteenimääräykset sekä mahdolliset sairastumiset itse virukseen. Helmikuun lopussa arviolta 100 miljoona työntekijää oli karanteenissa epidemian tiukimpien rajoitusten aikana. Tuotanto seisahtui tai hidastui, mikä vaikutti komponenttien saatavuuteen muualla maailmassa. Bloombergin arvion mukaan kiinalaiset tehtaat operoivat helmikuun lopussa noin 60-70% kapasiteetilla.

Harward Business Review mukaan riskinä pidettiin sitä, että varsinkin epidemian alkuvaiheessa uutta koronavirusta verrattiin laajalti vuonna 2002-2003 levinneeseen SARS-epidemiaan. Tuolloin epidemian vaikutus maailmantalouteen jäi loppujen lopuksi vähäiseksi. Vertailu ei kuitenkaan ole lainkaan mielekästä nimenomaan siksi, että Kiinan tuotanto ja vaikutus maailmantalouteen on kasvanut merkittävästi viimeisen 18 vuoden aikana. Maan ulkomaankaupan koko on kaksinkertaistunut ja yhä useammat yritykset ovat jollain tasolla kytköksissä kiinalaiseen tuotantoon.

Pitkään myös ajateltiin, että Kiinan tuotannon hiipumisesta riippumatta talouden pyörät pysyisivät pyörimässä eurooppalaisen kulutuksen ansiosta. Luotto muiden valtioiden kykyyn hoitaa epidemian leviäminen oli vielä helmikuussa varsin vahvaa. Toisin kuitenkin kävi.

EU:n ja Suomen teollisuus tulee odotettavasti kärsimään merkittävästi pandemiasta. Globaalit tuotantoketjut ovat pysähtyneet nyt ympäri maailmaa, eikä kyse ole enää vain Kiinan logistiikan pysähtymisestä. Aiemmin yritykset saattoivat olla tilanteessa, jossa komponenttien saatavuus Kiinasta oli hankaloitunut tai viivästynyt, mutta korvaavia osia löytyi kenties muualta. Rajojen sulkemisen, lentoliikenteen rajoittamisen ja käytännössä vain välttämättömän logistiikan sallimisen seurauksena kriittisten komponenttien saatavuus vaikeutuu globaalisti. Myös asiakkaan tuotanto voi olla riippuvainen ulkomaisista komponenteista ja siten asiakkaan tuotanto on vaarassa pysäyttää myös alihankkijan tuotannon. Suomi on maana hyvin riippuvainen kansainvälisistä arvoketjuista, ja ETLA arvioikin tuoreimmassa julkaisussaan, että suurimman riskin omaavat ne yritykset, joilla on tarvetta elektroniikkakomponenteille, ajoneuvojen osille sekä lääkkeiden ainesosille.

Lähde: Etla

Kuitenkin jo jonkin aikaa on ollut havaittavissa trendi, jossa yritykset pohtivat tuotannon siirtämistä pois Kiinasta tai vähentävänsä kiinalaisten komponenttien painoarvoa arvoketjussa. Syitä on lukuisia. Kiinan nopean talouskasvun myötä myös työpanosten hinnat ovat nousseet, mikä on vähentänyt Kiinan attraktiivisuutta edullisena lokaationa. Muut Kaakkois-Aasian maat ovat tarjonneet houkuttelevia tuotannollisia vaihtoehtoja jo paljon ennen pandemian alkua. Toinen syy Kiinan painoarvon vähentämiseen arvoketjussa on laatu. Yritykset ovat kokeneet, että heikon laadun takia olisi kokonaisuuden kannalta mielekästä miettiä myös muita lokaatioita, kenties myös maantieteellisesti lähempänä. Euroopan kohdalla tämä voisi tarkoittaa tuotannon ja alihankinnan siirtämistä esimerkiksi Itä-Eurooppaan. Lokalisaatiokehitystä tukee vahvasti myös ilmastonmuutokseen liittyvä keskustelu ja vastuullisuusvaatimukset. Tuotantoketjujen läpinäkyvyys ja jäljitettävyys ovat yhä keskeisimpiä asioita jokaiselle yritykselle ja julkisuudessa on nähty myös merkittäviä imagokolhuja tuotantoketjuihin liittyen. Lyhyet kuljetusmatkat sekä tuotantoketjujen parempi seuraaminen ovat olleet ajureita muutokselle, johon koronakriisi oletettavasti lisää nyt oman mausteensa.

Viime vuosina toimitusketjut ovat siirtyneet laajasti fokusoimaan kustannusten alentamista. Näihin tavoitteisiin pyritään erilaisilla tuotantofilosofioilla kuten lean manufacturing sekä erilaiset ulkoistusratkaisut. Siinä missä nämä ovat luoneet merkittäviä kustannussäästöjä sekä tehostaneet operaatioita, ovat ne tehneet tuotannosta samanaikaisesti paljon haavoittuvaisempaa. Lean ajattelussa painottuu Just-In-Time -ajattelu, jossa tarkoituksena on toimittaa juuri oikeaa materiaalia tuotantoprosessiin juuri oikeaan aikaan. Tavoitteena on siten minimoida erilaisia tuotantoprosessissa syntyviä hukkia (esim. tietyn osan tai materiaalin odottamista) ja siten tehostaa esimerkiksi varastonhallintaa. Koronaviruksen aiheuttaman globaalin logistiikkakriisin aikana lean-tuotannon kaltaiset ideologiat voivat joutua koetukselle. Siirtyykö varastonhallinnan ja tuotannonohjauksen painopiste tulevaisuudessa korostamaan vahvemmin toimitusvarmuutta vai onko tehokkuus jalostettu jo niin herkäksi, ettei siitä ole paluuta muualle? Blogin kirjoittaja on tutkinut lean-tuotantoa omassa pro gradu-tutkielmassaan.

Lähde: Morgan Forde / Supply Chain Dive, data: McKinsey

Rahdin määrän väheneminen – lentoliikenteen kohtalonpaikka

Merilogistiikan osalta laivakapasiteetti on pienentynyt huomattavasti. Globaalin kuljetus- ja logistiikkayritys DSV:n arvion mukaan tammikuun lopun ja maaliskuun väliseltä ajalta Aasiasta Eurooppaan suuntautuvasta laivarahdista peruttiin noin puolet suunnitelluista. Rahtiongelmien vaikutukset ovat alkuvuodesta painottuneet erityisesti Euroopan ja Kaukoidän välisiin rahtiyhteyksiin, mutta pandemian laajennuttua ongelmia on oletettavissa globaalisti. Suomessa risteilyaluksia ollaan muuttamassa rahtikäyttöön ja kapasiteettia lisäämässä. Etusijalle pääsevät kuitenkin huoltovarmuuden kannalta kriittiset tuotteet, kuten elintarvikkeet ja lääkkeet. Logistiikan osalta pian huomattiin myös tilanne, jossa merkittävä määrä maailman merilogistiikassa käytettävissä konteissa oli jumissa Kiinan satamissa. Kiinan suurimmat satamat (esim. Shanghai) ovat purkaneet konttiruuhkaa muihin Aasian satamiin odottamaan siirtoa.

Koronaviruksen seurauksena kuljetusajat ovat pidentyneet ja kapasiteetti on rajallista. Rajoittavina tekijöinä ovat siis vähentyneet yhteydet ja konttien jumiutuminen satamiin. Toisaalta on oletettavaa, että Kiinan saadessa tuotantoa vähitellen käyntiin, muodostuu vähitellen kasvava tarve tuontirahdille Aasiasta. Kapasiteetin pysyessä edelleen rajallisena, rahtien hintataso voi nousta merkittävästi.

Merkittävä osa matkustajalentoliikenteestä on pysähtynyt, niin Euroopan sisällä kuin myös transatlanttisilla reiteillä. Tämä vaikuttaa oleellisesti myös rahtikapasiteetin määrään. Rahtikoneet liikkuvat jotakuinkin normaalisti, mutta ovat varsin täynnä. Ilmailuala on kenties yksi pahiten koronaviruksesta kärsivistä toimialoista. Lentoliikenteen kysyntä on romahtanut. Vielä on epävarmaa, kuinka lentoliikenne tulee toipumaan kysynnän romahduksesta. Pientä optimismia herättää se, että edellisten vastaavien tilanteiden (mm. 9/11 -terrori-iskut tai vuoden 2008 finanssikriisi) jälkeen lentomatkustuksen kysyntä palasi normaaliksi muutaman kuukauden jälkeen ja jatkoi sen jälkeen kasvua.

The Economist arvioi, että suurimmaksi haasteeksi lentoyhtiöille muodostuvat kassavaikeudet. Moni lentoyhtiö on saanut tukea valtiolta ja lomauttanut henkilöstöään. Muita keinoja ovat mm. osinkojen jaon lykkääminen sekä lentokoneiden myynti. Myös öljyn hinnan laskusta on toivottu apua lentoyhtiöiden ahdinkoon, mutta oletettavasti hyödyt tästä realisoituvat lentoyhtiöille vasta myöhemmin, sillä ostot on tehty korkeammilla öljyn hinnoilla jo aiemmin hintasuojaa hakien. On kuitenkin oletettavaa, että ilmailualan toimijakentässä tapahtuu koronaviruksen seurauksena isojakin muutoksia. Brittiyhtiö Flybe hakeutui konkurssiin maaliskuussa. Suomalaisille huolta herättää mm. Norwegianin kohtalo, jonka osake on menettänyt n. 80% arvosta vuosien 2016 ja 2019 aikana. Suomalaisen Finnairin asemaa suojelee aiempi hyvä tuloskehitys, vahva tase sekä valtion tukitoimet. Lentoyhtiöiden määrän väheneminen johtaa ainakin lyhyellä aikavälillä vahvempaan hinnoitteluvoimaan ja siten lentomatkustamisen voi olettaa kallistuvan kriisin seurauksena.

Lähde: Financial Times

Capful pohtii skenaariotöissä epävarmuustekijöiden erilaisia pidemmän aikavälin kehitysvaihtoehtoja. Seuraavana on listattu erilaisia kehitysvaihtoehtoja teollisuuden, tuotantoketjujen ja logistiikan osalta.

  1. Lokalisaatiokehitys

Riskien minimoimiseksi yritykset siirtävät tuotantoaan pois Kiinasta, tuoden sitä lähemmäksi Eurooppaan ja kotimaahan. Kehitystä tukee myös jo aiemmin käynnistynyt yritysten tuotantoketjujen vetäminen Kiinasta, johon syynä ovat muun muassa laatuongelmat. Kontrolli tuotantoketjuista lisääntyy ja kotimaiset hankintaketjut lisääntyvät. Sijoittuminen tapahtuu lähelle raaka-ainelähteitä ja syntyy myös erilaisia osaamiskeskittymiä ja teknologiaklustereita. Tuotantoketjujen jäljitettävyys lisääntyy ja tuotannon läpinäkyvyys korostuu myös eettisestä näkökulmasta. Tuotantoerien koot pienentyvät ja ovat paremmin muokattavissa paikalliselle tasolle sopiviksi. Lentämisen määrä vähenee ainakin nimellisesti kuluttajaliikenteen puolella.

2. Hajautus ja hallinta

Useat valmistavan teollisuuden yritykset huomaavat olevansa liian riippuvaisia Kiinasta ja siirsivät tuotantoaan ja toimitusketjujaan muihin matalan kustannustason maihin. Maantieteellistä hajautusta ryhdytään suosimaan entistä vahvemmin eikä komponentteja tilata enää yhdestä maasta tai maanosasta. Uudet prosessiopit kuten Just-In-Time  ja lean manufacturing joutuvat kyseenalaistetuksi koronakriisin paljastamien toimitusongelmien myötä ja osa valmistavan teollisuuden toimijoista palaa takaisin perinteisiin prosessijohtamisen regiimeihin. Toimitusvarmuutta rakennetaan uusien infrastruktuurien myötä.

  1. Paluu normaaliin

Koronan aiheuttama kuoppa on syvä mutta lyhyt. Kiinan tuotanto saadaan ajettua ylös odotettua nopeammin jo vuoden 2020 ensimmäisen puolikkaan aikana ja toimitushäiriöt jäävät väliaikaisiksi. Teknologian ja osaamisen hinta ohjaa edelleen sijoittumista. Riippuvuus Kiinasta säilyy koronaa edeltäneen ajan tasolla ja useat yritykset siirtävät tuotantoaan Kiinaan yhä enemmän maan hoidettua koronakriisin loppujen lopuksi kaikista maista tehokkaimmin. Lentoliikenne palaa entiselleen, joskin markkinoilla tapahtuu konsolidaatiota, valtioiden massiivisia tukitoimia sekä esimerkiksi ns. halpalentoyhtiöiden osittainen poistuminen markkinoilta.

  1. Teknologia rientää avuksi

Koronakriisin jälkeen tunnistetaan teknologian myötä tuleva toimitusvarmuus. Tehtaiden ja logistiikan automaatiota lisätään, mikä vähentää riippuvuutta ihmiskontakteista. Uudet materiaalit ja printtausteknologia mahdollistavat uudenlaista tuotantoa. Tuotannon vastuu siirtyy osittain materiaali- ja teknologiatoimittajille. Meriliikenteen automaatio kiihtyy ja yhteisiä standardeja otetaan käyttöön mm. satamissa.

Kirjoittaja:

Iina Lappalainen Capful

Iina Lappalainen
Consultant
050 466 7286
iina.lappalainen(at)capful.fi


Koronavirus: Ideologinen johtajuus murroksessa

Koronaviruspandemia on yhtäältä yhteiskuntien politiikkaa ohjailevien ideologioiden kriisinsietokykyä testaava koetinkivi, ja toisaalta politiikan yhteisten asioiden ja kompleksisten haasteiden hoitamisen kyvykkyyden mittari.

Merkittävimmät globaalista ideologisesta hegemoniasta kamppailevat ideologiat ja yhteiskuntamallit voidaan jakaa kollektivistis-autoritaarisiin ja liberaaleihin demokratioihin (esim. Ikenberry 2009, Kurlantzick 2016). Vuoden 2008 finanssikriisi antoi monille valtiojohtoisemmille toimijoille ideologisen lyömäaseen markkinoiden sääntelyn rajoittamisen puolesta kriisistä eniten kärsineitä länsimaita vastaan, jotka olivat alttiita markkinat ohittaville korjausliikkeille finanssikriisin jälkimainingeissa (esim Bremmer 2010). Koronaviruspandemia puolestaan voi esimerkiksi Financial Timesin mukaan toimia kollektivististen yhteiskuntien ideologisena rasitustestinä yksilönvapauden, avoimuuden ja kriisinhallintakyvyn osalta. Toisaalta esimerkiksi Telegraphissa on ennustettu, että pandemian myötä myös liberaaleissa demokratioissa hallintatapa menee kollektivistisempaan ja interventionistisempaan suuntaan.

Kollektivistisilla ja tiukan valtiojohtoisilla yhteiskunnilla on käytössään keinot vahvaan vapauksia rajoittavaan ohjaukseen, mutta tästä mahdollisesti aiheutuvat ihmisoikeusrikkomukset ja väärinkäytökset jäävät usein suljetun järjestelmän sisälle hallinnon julkisuuskuvan ylläpitämiseksi. Hallinnon rajoittamien tiedotusvälineiden ja hallinnon intresseissä toimivien viranomaisten sanaan ei myöskään ole aina luottamista kansainvälisen yhteistyön tasolla. Matalamman sääntelyn liberaalidemokratioilla taas on kriisitilanteessa ideologisena haasteenaan saada kansalaisensa toimimaan yhteisen hyvän vuoksi mahdollisimman pienillä yksilönvapauden rajoituksilla. Kriisitilanteen kärjistyessä käyttöön otetut voimakeinot ja valvonta syövät yksilönvapauteen perustuvan järjestelmän legitimiteettiä, jos kriisitilanteessa yhteistä käsitystä solidaarisuudesta ja uhrauksista ei löydykään. Toisaalta, kun kriisiin vastataan nyt keinoilla, jotka ovat kollektivistisissa yhteiskunnissa arkipäiväisiä, vaikuttaa kyseisten toimien kritisointi ennen (ja oletettavasti jälkeen) nykyistä kriisiä tekopyhältä. Maailmansotien aikaan demokratiaa puolustettiin poikkeustoimilla, mutta nyt esimerkiksi Unkarin poliittista johtoa syytetään pandemian hyväksikäytöstä poikkeuslain turvin toteutetussa demokratian alasajossa. Kriisinhoidon jälkipuinnin yhteydessä eritoten liberaalien demokratioiden on ideologista logiikkaansa seuratakseen päästävä irti kriisin nostattamasta vahvojen johtajien ja keskitetyn hallinnon kaipuusta.

Koronapandemian hoitaminen tarjoaa kamppaileville ideologioille mahdollisuuden mitellä globaalin yleisön edessä. Pandemian hoidon onnistumisen arvioinnissa ei ole kyse ainoastaan ihmishengistä. On oletettavaa, että esimerkiksi Kiinan poliittista järjestelmää ei arvioida vain sen perusteella, saadaanko tauti maassa kuriin, vaan myös sen, miten kriisi hoidetaan esimerkiksi ihmisoikeusnäkökulmasta. Maata myös syytetään lähteestä riippuen sekä pandemian liikkeelle laskemisesta, että tarkoituksellisen hitaasta reagoinnista. Toisaalta haukat ovat olleet nopeasti valmiita nimeämään koronaviruksen esimerkiksi Financial Timesissa “Kiinan Tšernobyliksi” joka viimeistään osoittaa valtiojohtoisen talousjärjestelmän heikkoudet. Kiina voi puolestaan olla valmis korostamaan mallinsa ylivertaisuutta verrattuna liberaaleihin demokratioihin pandemian taltuttua, vaikka sen julkaisemissa potilaskertomuksissa olisi epäselvyyksiä.

Pandemian hoito suo populismille hengähdystauon yhteisten talkoiden merkeissä, mutta voi luoda myös lisää vaatimuksia lyhytnäköiselle nationalismille. Pandemiaan reagointi tarjoaa yhteiskunnille mahdollisuuden kohdistaa ponnistelut valtionrajat ylittävää, globaalia ja pahimmillaan koko ihmiskuntaa koskettavaa dynaamista uhkaa kohtaan. Esimerkiksi Suomessa on nähty puoluerajat ylittävää yhteistyötä vaikean tilanteen edessä. Käynnissä olleen globalisaation vastaisen kehityksen osalta tiedossa voi toisaalta olla käytännön syistä yhä suljetumpia rajoja, jotka johtavat uusiin arvioihin globaalien tuotantoketjujen volatiliteetista ja esimerkiksi vaatimuksiin elintärkeän tuotannon kotimaistamisesta. Populistit saattavat myös pyrkiä linkittämään pandemian leviämisen maahanmuuttoon turvallisuuskysymyksenä. Toisaalta suljetut rajat saattavat korostaa maailmassa vallitsevien, jo arkipäiväistyneiden, poliittisen ideologian spektrin ylittävien keskinäisriippuvuuksien merkitystä.

Kriiseissä mitataan myös politiikan ja sääntelyn käsitteellinen voima. Kriisinhoidon onnistumisesta voi riippua, nostaako pandemia esiin pysyviä rajoja ja syvempiä ideologisia lohkoja, vai tuoko se koko ihmiskuntaa lähemmäs yhteen yhteisen, sääntöpohjaisen kehityksen myötä. WHO:n kaltaisten globaalien julkisten toimijoiden kyvykkyys ja potentiaali korostuvat tilanteessa, jossa pandemia saadaan hallintaan tietoon perustuvalla poliittisella johtamisella. Poliittisen tahdon ja resurssien puuttuessa taas yksityinen sektori voi nousta keksimään ihmishenkiä pelastavia ratkaisuja, kun yritykset korostavat vastuullisuuttaan ja teknologisia ratkaisuja aina ihmishenkien pelastamisesta etäarjen haasteiden helpottamiseen. Tällöin usko ideologiaperustaisen politiikan kyvykkyyteen ratkoa ongelmia saattaa esimerkiksi The Timesin mukaan kyseenalaistua. Poliittisesti ohjaillun julkishallinnon merkityksen vähentymisestä voi tosin seurata tilanne, jossa yhä useampi saattaa jäädä ilman sääntelyn takaamia elämän minimiedellytyksiä. Toisaalta esimerkiksi liberaaleissa demokratioissakin pöydällä oleva, Espanjassa jo toteutunut yksityisen terveydenhuollon valjastaminen julkishallinnon alaisuuteen kielii varsin päinvastaisesta kehityksestä.

Ideologisesti toisistaan poikkeavat poliittiset järjestelmät voivat kriisissä oppia toisiltaan ja tehdä yhteistyötä, tai käyttää sitä etulyöntiaseman tavoitteluun. Vaakakupin kallistelu voi näin johtaa yhteisen monenkeskisen sääntelypohjan löytymiseen tai ideologisten blokkien välisen kuilun syventymiseen. Samalla kriisissä arvioidaan politiikan osoittamaa kyvykkyyttä tai kyvyttömyyttä viheliäisten ja nopeasti liikkuvien ongelmien ratkomisessa ketterämmäksi mielletyn teknologisen kehityksen rinnalla. Onnistuessaan kriisin hoidossa Suomen kaltainen kattavan hyvinvointivaltion ja liberaalin demokratiaideaalin yhdistävä yhteiskuntamalli voi toimia hyvänä esimerkkinä eräänlaisesta tasapainosta julkishallinnon ulottuvuuden ja yksilönvapauksien välillä.

Neljä vaihtoehtoista kehityskulkua politiikan ja ideologian tulevaisuudesta:

  1. Kollektivismi näyttää kyntensä

Keskusjohtoiset yhteiskunnat kykenevät toimiin pandemian taltuttamisessa. Liberaalien demokratioiden jahkailu yksilönvapauksien rajoittamisessa maksaa niille pidentyneen epidemiajakson, joka heijastuu niiden talouksiin. Keskusjohtoisuus näyttäytyy toimivana keinona kompleksisten ongelmien hallinnassa.

  1. Kiinan Tšernobyl

Kiinan toimiessa toistuvasti epidemioiden lähteenä ja koronan epäonnistunut taltuttaminen alkulähteellä herättää suuttumusta ympäri maailman, sekä maan kansalaisten joukossa. ”Kiinan mallin” mukainen valtiojohtoinen ja kollektivistinen ideologia eristetään muusta maailmasta ja maa ajautuu sisäisiin levottomuuksiin.

  1. Teknokratian tie

Kankeina pidetyt poliittiset ja ideologiset instituutiot kyseenalaistuvat, kun teknologian kehitys tarjoaa dynaamisen ja näennäisen arvovapaan tien pandemian kaltaisten globaaliongelmien hallintaan. Markkinajohtoinen sääntelemättömyys vauhdittaa uusien ratkaisujen keksimistä, mutta maailmanlaajuinen eriarvoistumiskehitys lisääntyy.

  1. Ihmiskunnan yhteinen tehtävä

Pandemia nähdään ihmiskunnan yhteisenä uhkana, johon voidaan vaikuttaa tiedolla johtamiseen perustuvalla sääntelyllä ja ohjauksella. WHO:n kaltaiset globaalihallinnan organisaatiot nostattavat uskottavuuttaan ja vaikuttavuuttaan, ja globaali verkottuminen lisääntyy.

Lähteet:

Bremmer, Ian (2010): The End of the Free Market: Who Wins the War Between States and Corporations? New York, Penguin Group.

Ikenberry, John (2009): Liberal Internationalism 3.0: America and the Dilemmas of Liberal World Order. Cambridge, Cambridge University Press.

Kurlantzick, Joshua (2016): State Capitalism: How the Return of Statism is Transforming the World. New York, Oxford University Press.

Kirjoittaja:

Paul Hermansson
Associate Consultant
050 574 9894
paul.hermansson(at)capful.fi

Vauhtia kuntastrategiaan?
Ota yhteyttä, niin aloitetaan