Lisääntyvästä epävarmuudesta huolimatta yritysten ja organisaatioiden tavoitteena on kasvun hakeminen ja menestyminen. Tähän tarvitaan ennen kaikkea mahdollisuuksien näkemistä ja positiivista asennoitumista sekä kyvykkyyttä nopeiden korjausliikkeiden toteuttamiseen ja uusien toimintamallien käyttöönottoon.

Keskustelimme toimintaympäristön murroksesta ja resilienssin rakentamisesta Capfulin 25-vuotisseminaarin yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa. Keskusteluun osallistuivat Suomen rahapolitiikka- ja tutkimusosaston osastopäällikkö Juha Kilponen Suomen Pankista, elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva Helsingin kaupungilta, kehityspäällikkö Riikka Haapamäki Skanskalta ja strategiajohtaja Virve Laitinen Orionilta; moderaattorina toimi senior advisor Katja Kolehmainen Capfulilta. Keskustelun ehdoton suola oli näkökulmien moninaisuus, sillä keskustelijat edustivat monipuoliseksi eri sektoreita.

Yhdysvaltojen politiikka, teknologian ja AI:n murros, Kiinan kasva rooli taloudessa sekä ilmastonmuutos disruptoivat voimakkaasti globaalia toimintaympäristöä

Geopoliittinen tilanne on noussut yhdeksi kiinnostavimmista epävarmuustekijöistä. Jännitteet ovat kasvaneet entisestään Yhdysvaltojen vallanvaihdon seurauksena. USAn tulevia linjauksia ja päätöksiä odotellaan jännittyneenä. Päätökset kiinnostavat myös talouden näkökulmasta; Millaiset kasvuodotukset ovat realistisia ja, millaisia mahdollisuuksia tulevista kehityskuluista voi avautua toimijoille. Se, miten Kiinan voimistuva talousmahti vaikuttaa globaaliin talouteen ja geopoliittiseen tilanteeseen on vielä oma lukunsa.

Geopoliittinen kehitys vaikuttaa eri toimialoihin hieman eri tavoilla. Virve Laitisen mukaan: ”Geopolitiikka on merkittävä epävarmuustekijä lääketeollisuudessa, sillä lääkkeiden saatavuus globaaleista toimitusketjuista on kriittistä potilaille. USA on suurin ja kasvava lääkemarkkina, myös merkittävät innovaatiot syntyvät siellä. Toisaalta Kiina on kriittisten raaka-aineiden lähde ja lääketeollisuus on hyvin riippuvainen Aasian raaka-aineiden saatavuudesta.”

Lähes samaan hengenvetoon Laitinen nosti esiin myös teknologian kehittymiseen liittyvät mahdollisuudet. ”Teknologian kehittyminen on positiivinen asia ja se luo valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi solu- ja geeniteknologian alalla sekä lääkkeiden tutkimuksessa ja kehittämisessä. Tekoälystä on tullut merkittävä mahdollistaja. Tutkimusvaiheessa on nyt täysin AI-avusteisesti kehitettyjä lääkkeitä. AI:n avulla päästään huomattavasti nopeampaan kehitysaikaan ja parempaan ennustettavuuteen.”

Ilmastonmuutos nousi esiin kaikkien panelistien pohdinnoissa. Helsingin kaupungin Marja-Leena Rinkineva pohti esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden ja mahdollisen muuttoliikkeen vaikutuksia, kun taas Skanskan Riikka Haapamäkeä mietityttivät rakennusalan aiheuttamat merkittävät ilmastovaikutukset ja niiden vähentämiseen liittyvät mahdollisuudet.

Yhteiskunnan resilienssiä vahvistavat luottamus ja usko hyvään huomiseen, laadukas koulutus sekä panostukset innovointiin ja pitkäaikaisiin kasvutekijöihin

Marja-Leena Rinkinevan kommenteissa painottui sekä demokratian että nuorten tulevaisuususkon merkitys: ”Demokratiaa on nyt haastettu monessa valtiossa ja monella alueella. Tämä haastaminen näkyy myös meillä. Itse asiassa Suomi on aika lailla jakautunut yhteiskunta. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi jako Kehä III:n sisä- ja ulkopuoliseen Suomeen. Demokratian vahvuus on järjestelmässä, mutta sen heikkous on hitaus. Moniäänisyys sekä rakentava keskustelu ja päätöksenteko ovat asioita, joista tulisi pystyä pitämään kiinni. Toinen tärkeä tekijä resilienssissä on tulevaisuuden usko. Erityisesti nuorten luottamus yhteiskuntaan on vakavasti koetuksella. Jos nuorilta puuttuu uskoa siihen, että yhtään mikään veisi parempaan suuntaan, olemme pulassa.”

Yhteiskunnan tasolla resilienssiä vahvistavat myös koulutuksesta huolehtiminen, toimijoiden välinen yhteistyö ja jaetun ymmärryksen luominen. Erityisesti Suomen Pankin Kilponen korosti, että: ”Nyt tulisi pystyä toimimaan yhdessä ja keskittymään suhdannetekijöiden sijaan pitkäaikaisiin kasvutekijöihin.”

Paneelikeskustelussa korostui myös toive innovatiivisuuden tukemiseen yhteiskunnan tasolla. Samaan aikaan kun Euroopan tutkimuspanostuksia on pienennetty, USA ja Kiina ovat tehneet voimallisia lisäyksiä innovointirahoitukseen. Tämän osalta Euroopan kilpailukyky sakkaa ja resilienssi heikentyy.

Panelistien resepti organisaation resilienssin vahvistamiseksi korostaa ennakointia:

  • Organisaation resilienssin vahvistaminen jo ennen kriisejä!
  • (Liiketoiminta)suunnitelmien ja niiden tarkastamisen kellotaajuuden kasvattaminen nopean reagoinnin mahdollistamiseksi.
  • Henkilöstön hyvinvoinnista ja osaamisesta huolehtiminen.
  • Organisaatiokulttuurin vahvistaminen sekä yhdessä jaettu, selkeä päämäärä.
  • Hallintomallien ja johtamisjärjestelmien selkiyttäminen.
  • Tiedon jakaminen ja ymmärryksen luominen mahdollisimman laajasti.
  • Kilpailukyvyn vahvistaminen ja ylipäätään vaihtoehtojen miettiminen jo etukäteen.
  • Positiivisen vireen luominen!

Vaikka haasteet ovat suuria, Suomella on erinomaiset lähtökohdat resilienssin rakentamiseen. Olemme jo seitsemättä kertaa maailman onnellisin kansa – hyödynnetään tätä vahvuutta!

Resilientillä organisaatiolla on valmiudet ja kyvykkyydet yllättävienkin muutostilanteiden hyödyntämiseen

Lisääntyvästä epävarmuudesta huolimatta yritysten ja organisaatioiden tavoitteena on kasvun hakeminen ja menestyminen. Tähän tarvitaan ennen kaikkea mahdollisuuksien näkemistä ja positiivista asennoitumista sekä kyvykkyyttä nopeiden korjausliikkeiden toteuttamiseen ja uusien toimintamallien käyttöönottoon.

Keskustelimme toimintaympäristön murroksesta ja resilienssin rakentamisesta Capfulin 25-vuotisseminaarin yhteydessä järjestetyssä paneelikeskustelussa. Keskusteluun osallistuivat Suomen rahapolitiikka- ja tutkimusosaston osastopäällikkö Juha Kilponen Suomen Pankista, elinkeinojohtaja Marja-Leena Rinkineva Helsingin kaupungilta, kehityspäällikkö Riikka Haapamäki Skanskalta ja strategiajohtaja Virve Laitinen Orionilta; moderaattorina toimi senior advisor Katja Kolehmainen Capfulilta. Keskustelun ehdoton suola oli näkökulmien moninaisuus, sillä keskustelijat edustivat monipuoliseksi eri sektoreita.

Yhdysvaltojen politiikka, teknologian ja AI:n murros, Kiinan kasva rooli taloudessa sekä ilmastonmuutos disruptoivat voimakkaasti globaalia toimintaympäristöä

Geopoliittinen tilanne on noussut yhdeksi kiinnostavimmista epävarmuustekijöistä. Jännitteet ovat kasvaneet entisestään Yhdysvaltojen vallanvaihdon seurauksena. USAn tulevia linjauksia ja päätöksiä odotellaan jännittyneenä. Päätökset kiinnostavat myös talouden näkökulmasta; Millaiset kasvuodotukset ovat realistisia ja, millaisia mahdollisuuksia tulevista kehityskuluista voi avautua toimijoille. Se, miten Kiinan voimistuva talousmahti vaikuttaa globaaliin talouteen ja geopoliittiseen tilanteeseen on vielä oma lukunsa.

Geopoliittinen kehitys vaikuttaa eri toimialoihin hieman eri tavoilla. Virve Laitisen mukaan: ”Geopolitiikka on merkittävä epävarmuustekijä lääketeollisuudessa, sillä lääkkeiden saatavuus globaaleista toimitusketjuista on kriittistä potilaille. USA on suurin ja kasvava lääkemarkkina, myös merkittävät innovaatiot syntyvät siellä. Toisaalta Kiina on kriittisten raaka-aineiden lähde ja lääketeollisuus on hyvin riippuvainen Aasian raaka-aineiden saatavuudesta.”

Lähes samaan hengenvetoon Laitinen nosti esiin myös teknologian kehittymiseen liittyvät mahdollisuudet. ”Teknologian kehittyminen on positiivinen asia ja se luo valtavasti mahdollisuuksia esimerkiksi solu- ja geeniteknologian alalla sekä lääkkeiden tutkimuksessa ja kehittämisessä. Tekoälystä on tullut merkittävä mahdollistaja. Tutkimusvaiheessa on nyt täysin AI-avusteisesti kehitettyjä lääkkeitä. AI:n avulla päästään huomattavasti nopeampaan kehitysaikaan ja parempaan ennustettavuuteen.”

Ilmastonmuutos nousi esiin kaikkien panelistien pohdinnoissa. Helsingin kaupungin Marja-Leena Rinkineva pohti esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden ja mahdollisen muuttoliikkeen vaikutuksia, kun taas Skanskan Riikka Haapamäkeä mietityttivät rakennusalan aiheuttamat merkittävät ilmastovaikutukset ja niiden vähentämiseen liittyvät mahdollisuudet.

Yhteiskunnan resilienssiä vahvistavat luottamus ja usko hyvään huomiseen, laadukas koulutus sekä panostukset innovointiin ja pitkäaikaisiin kasvutekijöihin

Marja-Leena Rinkinevan kommenteissa painottui sekä demokratian että nuorten tulevaisuususkon merkitys: ”Demokratiaa on nyt haastettu monessa valtiossa ja monella alueella. Tämä haastaminen näkyy myös meillä. Itse asiassa Suomi on aika lailla jakautunut yhteiskunta. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi jako Kehä III:n sisä- ja ulkopuoliseen Suomeen. Demokratian vahvuus on järjestelmässä, mutta sen heikkous on hitaus. Moniäänisyys sekä rakentava keskustelu ja päätöksenteko ovat asioita, joista tulisi pystyä pitämään kiinni. Toinen tärkeä tekijä resilienssissä on tulevaisuuden usko. Erityisesti nuorten luottamus yhteiskuntaan on vakavasti koetuksella. Jos nuorilta puuttuu uskoa siihen, että yhtään mikään veisi parempaan suuntaan, olemme pulassa.”

Yhteiskunnan tasolla resilienssiä vahvistavat myös koulutuksesta huolehtiminen, toimijoiden välinen yhteistyö ja jaetun ymmärryksen luominen. Erityisesti Suomen Pankin Kilponen korosti, että: ”Nyt tulisi pystyä toimimaan yhdessä ja keskittymään suhdannetekijöiden sijaan pitkäaikaisiin kasvutekijöihin.”

Paneelikeskustelussa korostui myös toive innovatiivisuuden tukemiseen yhteiskunnan tasolla. Samaan aikaan kun Euroopan tutkimuspanostuksia on pienennetty, USA ja Kiina ovat tehneet voimallisia lisäyksiä innovointirahoitukseen. Tämän osalta Euroopan kilpailukyky sakkaa ja resilienssi heikentyy.

Panelistien resepti organisaation resilienssin vahvistamiseksi korostaa ennakointia:

  • Organisaation resilienssin vahvistaminen jo ennen kriisejä!
  • (Liiketoiminta)suunnitelmien ja niiden tarkastamisen kellotaajuuden kasvattaminen nopean reagoinnin mahdollistamiseksi.
  • Henkilöstön hyvinvoinnista ja osaamisesta huolehtiminen.
  • Organisaatiokulttuurin vahvistaminen sekä yhdessä jaettu, selkeä päämäärä.
  • Hallintomallien ja johtamisjärjestelmien selkiyttäminen.
  • Tiedon jakaminen ja ymmärryksen luominen mahdollisimman laajasti.
  • Kilpailukyvyn vahvistaminen ja ylipäätään vaihtoehtojen miettiminen jo etukäteen.
  • Positiivisen vireen luominen!

Vaikka haasteet ovat suuria, Suomella on erinomaiset lähtökohdat resilienssin rakentamiseen. Olemme jo seitsemättä kertaa maailman onnellisin kansa – hyödynnetään tätä vahvuutta!

Capfulin harjoittelijoiden esittäytymiset

alt

Keväällä 2024 Capfulilla aloitti uusia harjoittelijoita, jotka toivat mukanaan monipuolista osaamista ja uusia näkökulmia. Tässä artikkelissa esittelemme heidän taustansa ja ajatuksensa harjoittelusta. Suuret kiitokset Beste ja Valtteri panoksestanne!

Valtteri Niska

Mikä on taustasi?

Aloitan syksyllä viidennen vuoteni Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Pääaineenani opiskelen laskentatoimea ja sivuaineenani strategiaa, mitkä sopivat hyvin yhteen Capfulin työn kanssa.

Mitä odotit Capfulilta työskentelyltä? Miten odotukset toteutuivat?

Erityisesti odotin pääseväni näkemään skenaario- ja strategiatyön käytännön toteutusta erilaisilla toimialoilla ja erilaisissa organisaatioissa, sekä tutustumista uusiin työkavereihin. Harjoittelu on toteutunut yli odotusteni, sillä olen päässyt ottamaan vastuuta asiakasprojekteissa ensimmäisistä viikoista alkaen, ja työyhteisön vastaanotto on ollut myös lämpimän ystävällinen.

Miten tykkäät viettää vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikani kuluu pääsääntöisesti matkustaessa Suomen tutuissa maisemissa tapaamaan läheisiäni, salilla käydessä tai kirjoja lukiessa. Tykkään myös suunnitella ja toteuttaa vaelluksia ja ulkomaanreissuja, ja näin kesäisin pyöräilen paljon ympäri eloisaa Helsinkiä.

Beste Atak

Mikä on taustasi

Hakiessani Capfulille olin viimeistelemässä neljännen vuoden kauppatieteen opintoja. Pääaineeni on laskentatoimi ja sivuaineena olen opiskellut rahoitusta ja tällä hetkellä myös strategiaa. Ennen Capfulia olin työskennellyt muun muassa myymäläpäällikkönä välivuosieni ajan ja opintojeni ohella erilaisissa myynti- ja asiakaspalvelutehtävissä sekä palkanlaskennassa.

Mitä odotit Capfulilta työskentelyltä? Miten odotukset toteutuivat?

Odotin pääseväni soveltamaan koulussa oppimiani teorioita ja viitekehyksiä käytännön strategiatyössä ja totta kai oppimaan paljon uutta. Halusin hyödyntää sekä analyyttistä ajattelutapaa että luovuuttani löytääkseni asiakasyritysten tarpeisiin soveltuvia ratkaisuja.

Sain Capfulilla lämpimän vastaanoton ja pääsin ottamaan paljonkin vastuuta. On ollut miellyttävää työskennellä tiimeissä, jotka osoittavat luottamusta tekemääni työtä ja sen laatua kohtaan. Traineenä pääsin osallistumaan useisiin eri projekteihin, joissa tuin strategiatyötä monipuolisesti eri näkökulmista. Tein muun muassa analyysejä, kuten SWOT- ja taloudellisia analyysejä sekä osallistuin kasvumahdollisuuksien kartoittamiseen ja mallintamiseen. Oli erityisen mielenkiintoista nähdä, kuinka strategia ja skenaariot kulkevat käsi kädessä. Esimerkiksi tein taloudellista kartoitusta asiakkaan palveluportfoliosta, jonka rakenne tulisi muuttumaan skenaariokohtaisesti kussakin eri oletetussa tulevaisuudessa. Lisäksi sain kokemusta tarjousprosessista ja asiakasprojektien räätälöinnistä asiakkaiden uniikkeihin tarpeisiin sekä osallistuin työpajaan, jossa työstimme projektia yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Miten tykkäät viettää vapaa-aikaasi?

Minut voi löytää usein brunssilta ystävieni kanssa tai muuten viettämässä laatuaikaa läheisteni seurassa. Rakastan matkustamista ja viihdyn myös kuntosalilla ja television ääressä kotisohvalla. Lempiharrastuksiini kuuluu myös herkullisten aamupalojen laitto – niillä saa aina erinomaisen alun päivään kuin päivään!

Capful Future Ideas and Insights: Ennakointikyvykkyydet organisaatioiden menestystekijänä – lataa julkaisu

Miten ennakointikyvykkyksiä kehitetään? Capfulin tämän vuoden kolmas Future Ideas and Insights -julkaisu käsittelee ennakointikyvykkyyttä organisaatioiden menestystekijänä. Julkaisu sisältää koosteet 17.4.2024 järjestetyn Capful Future Seminar -tilaisuuden keynote-puheenvuoroista.

Julkaisu sisältää seuraavat artikkelit:

  • Kyky luoda tulevaisuutta ratkaise – Nando Malmelin
  • Organisaatioiden ennakointikyvykkyys – mitä, miksi ja miten – Risto Lätti, Veronika Anttila, Shiyu Miao
  • Strategiset oletukset ohjaavat ennakointia – Jari Puhakka

Tämä on Capfulin kolmas Future Ideas and Insights -julkaisu. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan edellisiä julkaisujamme, joka käsittelivät ”Ennakoinnin tulevaisuutta” ja ”Ennakointi kasvun tekijänä” tai haluat osallistua tuleviin Capful Future Seminaareihin, laita viesti osoitteeseen: info@capful.fi

Lataa ilmainen ”Future Ideas and Insights: Ennakointikyvykkyydet organisaatioiden menestystekijänä” -julkaisu itsellesi jättämällä yhteystietosi alle:

Julkaisu saapuu sinulle sähköpostitse (tarkistathan roskapostikansion, mikäli viestiä ei näy) – Antoisia lukuhetkiä!

    Utilizing foresight in continuous strategizing & building the capability for it – Part 2

    This is the second part of a two-part article series where I discuss three topics:

    1. Defining, measuring and developing a strategic foresight capability
    2. Continuous strategic foresight: what & how
    3. Integrating continuous strategic foresight into continuous strategizing, i.e. strategic conversations and management

    I had the privilege of presenting these ideas to a to a large audience of interested executives and experts at Capful’s breakfast seminar in Helsinki on the 8th of March 2023.

    Continuous strategic foresight: what & how

    Adopting strategic foresight as a continuous activity is an increasingly popular issue. Like when eating the metaphorical elephant, it is better to start with small bites. If the following, I will focus on a specific application area: developing the means to do strategic foresight for continuous strategic decision-making. Here, you apply the capability I talked about in my previous article.

    Methods for continuous foresight are manifold, but the two main ways to generate futures knowledge are horizon scanning and environment monitoring. To many, monitoring and scanning sound like two sides of the same coin, but they have a distinct and meaningful differences. Monitoring takes the inside-out perspective to foresight: it is based on the strategic assumptions you’ve made about the future(s) of your environment that make or break your strategy. The idea is to monitor whether these assumptions are becoming true or not, and the drivers impacting their fate. In monitoring, the foresight work is scoped, whereas in horizon scanning, the purpose is much more about exploration and outside-in thinking – discovering and analyzing weak signals and emerging trends that might impact your organization’s performance. High-quality strategic foresight applies both methods.    

    Along with methods, continuous foresight requires a clear enough scope to ensure it does not become too open-ended. In addition, you need a process or a defined way of working with timed deliverables, assigned resources and roles with tasks and systems and tools to facilitate collaborative data gathering, analysis and results dissemination. There might be industry-specific data sources that provide information of sufficient depth, but foresighters increasingly rely on AI, advanced search methods, personal networks and their research – including real and virtual experiences. Ultimately, what is generated are signals, signal collections and initial what-if questions.

    Whether the foresight “content” or futures knowledge is generated by a consultant, an in-house researcher, or the top management team themselves, it is useless without proper integration into the strategizing processes and forums in the organization. It is here where sensemaking – understanding the implications of futures knowledge to us – ultimately happens. These “Aha!” moments are notoriously difficult to disseminate since people must have them on their own. Foresight must become a part of strategic decision-making.   

    Integrating continuous strategic foresight into continuous strategizing

    Continuous strategic decision-making requires vision and facts, including customer or stakeholder feedback, financial performance figures, performance KPI outcomes and so on. Truly integrating strategic foresight with continuous strategizing in your organization is not only about adding one “new” type of information into your decision-making. While foresight can be defined as a type of knowledge about the potential futures of phenomena or whole systems, successfully applying it in decision-making requires fundamental changes in your entire way and structure of management. Without these changes, getting the full – or even necessary – benefits of strategic foresight is impossible. What do you need to reconsider and reconfigure in your management model to take full advantage of strategic foresight?

    First, using strategic foresight requires you to adjust the context in which you have strategic conversations and “do” continuous strategizing. By context we mean the vision of the organization, organizational objectives, plans and assumptions about the future of the external environment that affects the success of the organization. The last bit of the context is too often not made explicit: the assumptions live in the minds of a select few and might not be scrutinized but only taken as granted or as obvious “truths”. Strategic foresight necessitates making the assumptions explicit and shared in the organization, because they form a major part of the foundation for successful continuous foresight. As I discussed earlier, monitoring the assumptions we have and how they become real or not is a fundamental part of strategic foresight.   

    Second, benefiting from strategic foresight requires rethinking what you need to do and achieve in strategizing. In other words, you have to reconfigure how you have strategic conversations in the organization. The party responsible for strategizing, often a CEO or a director, must prepare and set an agenda for shared sensemaking, where foresight is discussed and conclusions about foresight are made. The party must have futures thinking capabilities and be able to facilitate the shared foresighting, sensemaking and options assessment.

    Third and final, the management structures and processes must be addressed to take full advantage of strategic foresight. Integrating foresighting as an activity and the results of foresight from other parties to strategic conversations often lead to changes in existing strategizing forums, i.e., their timing, length, agenda and participants. The organization’s management model – when and where critical decisions are made throughout the year – might need to be adjusted, in addition to different processes and interfaces where strategic decisions are turned into action.

    In summary, treating foresight as just one type of information to be fed into strategic conversations undercuts its total value to strategic management.

    Let’s connect if you want to talk more

    Tomi Heikkinen kuva

    Tomi Heikkinen
    Director

    tomi.heikkinen@capful.fi

    +358 40 709 9530

    Linkedin

    Utilizing foresight in continuous strategizing & building the capability for it – Part 1

    This is the first part of a two-part article series where I discuss three topics:

    1. Defining, measuring and developing a strategic foresight capability
    2. Continuous strategic foresight: what & how
    3. Integrating continuous strategic foresight into continuous strategizing, i.e., strategic conversations and management

    I had the privilege of presenting these ideas to a large audience of interested executives and experts at Capful’s breakfast seminar in Helsinki on the 8th of March, 2023.

    As operating environments face more and more radical uncertainties, organizations across industries and sectors are looking for ways to cope and flourish. A key instrument is building their foresight capabilities. But what exactly constitutes a foresight capability, and what should one consider when developing it? Given our experience, we at Capful can provide helpful insights to these questions.

    What do you need to develop your strategic foresight capability?

    The basis of any strategic foresight practices, processes or functions in organizations is a clear understanding of the organizational needs, objectives and desired outcomes for strategic foresight. Consider the use cases for foresight that are critical to your organization’s short, mid- and long-term performance. What decisions or processes require regular support by foresight?

    Answering the above questions can lead to utopian dreams about where and how foresight should be utilized, which is good – being ambitious is only useful here. However, temper your plans with realistic expectations about how well your organization can utilize the results of strategic foresight currently and in the near term. Eat the foresight elephant one bite at a time.

    With an understanding of what is expected from strategic foresight, it is time to build the model for it. The model comprises five major areas:

    • Chosen scope and focus, themes and questions in consideration: i.e., what topics are you exploring
    • The available and assigned know-how, networks, resources and responsibilities for performing strategic foresight
    • Methods, tools, analytics and data sources for strategic foresight
    • Way of organizing, processes and measurement of strategic foresight
    • Interfaces and integration with the rest of the organization and its other processes

    If you already have a working model, fixed to support one or few use-cases in your organization, you need to assess the effectiveness and ability to create value of strategic foresight. How suitable and adequate are the elements of the model in relation to the desired outcomes and the needs and objectives of the organization? How does the model work and perform? Consider also does foresight decrease uncertainty among your stakeholders. Does it trigger strategic decision-making, and does it influence and support foresight-led action?

    We have developed more detailed and rigorous assessment methods for pinpointing development needs for organizations’ strategic foresight capabilities, but examinations already at this level can uncover key insights. Gaps in performance should then be used – along with exciting possibilities in model development and changing needs from the organization – to drive the creation of your desired state for strategic foresight capability. Ultimately, this view provides you with a living plan for further developing your foresight capability.

    However, a capability is nothing without application. How, then to build processes for continuous foresight and integrate it with continuous strategizing? I will discuss this in the second part of the article – coming soon.

    Let’s connect if you want to talk more

    Tomi Heikkinen kuva

    Tomi Heikkinen
    Director

    tomi.heikkinen@capful.fi

    +358 40 709 9530

    Linkedin

    Avoid resignation – engage and empower your talent by proper foresight processes!

    This short blog text is NOT about how we could have anticipated ”the great resignation”. Foresight could have opened the eyes to the possibility of this fundamental change in work life. But now that we have realized that employees have other ways of appreciating things than the generations mostly in charge in the organizations, we must find ways to cope with the challenges and keep talent. We propose that a proper foresight process that includes and empowers people is crucial to avoid ”the great resignation”.

    Originally leaders made the voyage into the future. They perceived what the organization could be in the future, defined strategy, etc. Then they returned to here and now to inform the organization of the journey ahead. But this is a less helpful way. It is more beneficial to engage a significant part of the organization in exploring future possibilities, formulating ideas of how to be successful, and thus sharing the understanding of the future endeavour. Let us highlight some aspects of such an approach.

    Millennials have already, and generation Z is starting to form the basis for organizational success. We know that their views of the role of work in life differ from those of the generations that now have the bulk of leadership positions. From a focus on work, we shifted towards balancing work and private life, and now we are moving to a situation where life comes first and then one looks at how work can contribute to life. Meaningfulness of our work is increasingly important among many employees, especially in developed economies. Work must contribute to your life. Otherwise, you allocate your time to other opportunities. Meaning emerges when you are involved in the conversation about where and how to navigate future uncharted waters. This calls on leadership to both design and engage people in the processes. Proper foresight processes create an understanding of the dynamics in the contextual environment. They highlight opportunities and risks, put strategy formulation and chosen strategies into context. In addition, they enable identification of needs to adjust strategy, and form the basis for an ongoing strategic conversation and certify that the brand is built from inside the organization. A good design enables people to participate in the conversation and enhances motivation. It does neither outsource managerial responsibilities nor minimize the role of leadership [2].

    Organizational success can be attributed to the fit, and consonance, between the elements forming its business idea; i.e. the external environment, the offering and internal factors. The fit forms the dominating ideas of the organization [3]. In line with the evolution of the contextual environment, the organization should renew its set of dominating ideas. Unfortunately, the existing dominating ideas stick very hard with management, partly because management is enacting current strategy. A proper foresight process might help overcome this, and it especially empowers the organization to raise critical voices without criticizing management. The process should, if appropriately designed, be the natural forum for highlighting signals of emerging changes in the context and the potential impact on the organization. The foresight process should be the arena for ”making disagreement an asset”. To quote Richard Norman (2001) ”no other process in an organization is more fundamental in the long term than this renewal of the dominating ideas, the reappreciation of an organization’s identity and way of manifesting it, in the face of environmental change”. Foresight fuels this process. The organization will own the outcome as long as it has been empowered by leadership and good process design to participate in the strategic conversation. By feeling that one shares the dominating ideas of the organization, one is probably less likely to be part of the great resignation.

    You will also perceive the meaningfulness of your work if the organization is pursuing meaningful goals. The organization’s ESG agenda is important for many employees. They want their organization to do good, otherwise, they depart. Does foresight have anything to do with this? Yes indeed.

    Traditionally, the scenario praxis saw changes coming from the contextual environment, and there was little you could do than to adapt. This limited the sphere for strategic options. Fortunately, our mental repertoire is not so limited anymore. Think e.g. about WBCSD’s normative scenarios to ensure that 9 billion people can live within planetary boundaries, Adam Kahane’s work with transformative scenarios to embrace collective action, or the ideas of Market Shaping by Nenonen & Storbacka [4]. Actors can shape the future. In an organization, creative interpretation of what could be possible can reframe the thinking. By traveling into the future, one can reperceive what the organization can do and draw a new map that will change the landscape, using Norman’s subtitle (2001). Scenarios are perfect tools for drawing new maps for landscapes that do not exist yet. Adopting this view in foresight and strategy work will engage individuals who want to create a better tomorrow for the world, the organization, and themself. Empowered by a well-designed and inclusive foresight process, the ties to the organization get stronger.

    Blessed are the leaders who know that they do not know. They are geared towards calling on the power of the organization and mastering the art of strategic conversation. This is even more important when the organization’s operational environment is confronted with significant changes, such as the pandemic and the war in Ukraine. Leadership is well advised to foster organizational capabilities to explore future possibilities for value creation. Engaging the organization in the journey into plausible futures and back requires good process design and leadership that empowers people. Getting this right lays a good foundation for strategies that create value for all stakeholders, including society, customers and colleagues. Leaders that enable the organization to connect the future with the present they understand that leadership is an art. You are a leader as long as those you lead give you the privilege to lead them. Having a common understanding of what the future might bring at you is key. Future oriented leadership, supported by scenarios from proper foresight processes, empowers the organization to join the journey into a meaningful future. The endeavour minimizes the risk of resignation and keeps the best talent onboard.

    This note is an invitation to continue the discussion. We humbly accept that there is more to learn. Happy to do that together – let’s connect.

    Contact us
    Mikael Paltschik kuva
    Mikael Paltschik
    Senior Advisor, Ph.D., Associate professor
    050 344 6953
    mikael.paltschik@capful.fi

    [1] Sincere thanks to my colleagues Risto Lätti and Nando Malmelin for constructive comments on an earlier version of this text

    [2] I’m thankful to all my former colleagues at Sifo – Research International Sweden (now Kantar Sweden) for our co-creation of understanding of organizational development, manifested in the ”Management of Intangible Assets” concept.

    [3] For an in-depth discussion, see e.g., Norman (1975) Management for Growth, or Norman (2001) Reframing Business – when the Map Changes the Landscape.

    [4] https://www.wbcsd.org/Overview/About-us/Vision-2050-Time-to-Transform/Resources/Time-to-Transform;  Kahane (2012): Transformative Scenario Planning: Working Together to Change the Future or Kahane (2021): Facilitating Breakthrough: How to Remove Obstacles, Bridge Differences, and Move Forward Together;  Nenonen & Storbacka (2018): SMASH: Using Market Shaping to Design New Strategies for Innovation, Value Creation, and Growth.

    Capful on valittu osaksi Tieran asiantuntijaverkostoa

    Capful tulee osana Kuntien Tiera Oy asiantuntijaverkostoa auttamaan Tieran asiakkaita strategia- ja skenaariotyössä sekä strategian jalkautuksessa. Tieran asiakkaat voivat hankkia Capfulin ennakointipalveluita helposti ja sujuvasti Tieran asiantuntijoiden hankinta -palvelu DPS:n kautta. 

    Osallistu webinaariin

    Miten organisaatiosi voi menestyä tulevaisuudessa? Haluatko kuulla, miten skenaariotyötä voi hyödyntää kuntien ja hyvinvointialueiden johtamisessa? Tule Capfulin ja Tieran Tulevaisuuden skenaariot johtamisen työkaluna” -webinaariin ke 15.2. klo 9-10 kuulemaan lisää, miten skenaariotyötä voi hyödyntää organisaation johtamisessa!

    Tilaisuuden ohjelma:​

    • Capful kuntakentän tukena: ennakoinnin ja strategiatyön lähestymistavat
    • Joensuun skenaariot 2030 (Joensuun kaupungin strategiajohtaja Sami Laakkonen)​
    • Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten tarkastelu skenaarioiden avulla: miten digitalisaatio, kyberturva, vihreä siirtymä ja maankäyttö vaikuttavat kuntien rooliin

    Ilmoittaudu mukaan täällä

    alt

    UEF kampuskehityksen skenaariot

    Oppimisen, työntekemisen ja tutkimuksen toimintaympäristössä ilmenee laajoja ja vahvoja kehityskulkuja, kuten digitaalinen ja teknologinen kehitys, kulttuurinen kohtaaminen ja liikkuvuuden lisääntyminen, ympäristön muutokset ja luonnonvarojen kestävä käyttö, väestön ikääntyminen sekä moninaistuva oppiminen ja vuorovaikutus.

    UEF:lle toteutetun skenaariotyön tavoitteena oli rakentaa loogiset ja haastavat skenaariot, joiden avulla voidaan ennakoida oppimisen, tutkimuksen ja työntekemisen toimintaympäristön kehitystä, analysoida vaihtoehtoisten tulevaisuuksien vaikutusta yliopiston toimintaan sekä määritellä varautumisnäkökohdat ja välttämättömättömät toimenpiteet kampuskehitykseen.

    Projekti toteutettiin laajasti osallistaen. Tarkoituksena oli ohjata organisaation eri toimijoita ajattelemaan ja käsittelemään yhteisesti oppimiseen, tutkimukseen ja työn tekemiseen liittyviä vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja siten parantaa edellytyksiä ymmärtää ajankohtaisia ilmiöitä ja kampusten käyttäjien tulevaisuuden tarpeita. Tavoitteena oli kehittää projektiin osallistuvien tulevaisuuslähtöistä näkemystä ja syventää ymmärrystä toimintaympäristön tulevasta kehityksestä, auttaa avainhenkilöitä käymään rakentavaa keskustelua toimintaympäristön muutoksista ja tilaratkaisujen uudistumisen tarpeista, sekä synnyttää uutta strategista keskustelua ja ja ajattelua. Osallistavan prosessin kautta luotiin näkemys tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista.

    Työn tuloksena tunnistettiin UEF:n kampuksen kehittämisen kannalta keskeiset toimintaympäristön muutokset ja niistä rakentuvat kolme erilaista tulevaisuuden toimintaympäristön skenaariota. Skenaarioissa kuvataan oppimisen, työn ja niiden toimintaympäristön muutoksia ja disruptioita, sekä erilaisten skenaarioiden konkreettisia vaikutuksia tulevaisuuden kampusten työympäristöihin ja tilatarpeisiin. Skenaariotyö ja sen pohjalta muodostettu näkemys UEF:n toimintaympäristön kehityksestä vuoteen 2030 toimivat kampuskehityskeskustelun pohjana ja ohjaavat kampuskehityksen toimintatapojen ja linjausten määrittelyä.

    ”Skenaariotyö oli tärkeä vaihe organisaatiomme kampuskehityshankkeessa avata ajattelua erilaisiin tulevaisuuden vaihtoehtoihin ja antaa rohkeutta tarkastella toimintatapojemme. Tämän pohjalta meidän on huomattavasti helpompi jatkaa kohti konkretiaa.” 

    Hallintojohtaja Tuomo Meriläinen

    Lähtötilanne

    • Miltä yliopistojen tulevaisuuden toimintaympäristöt voivat näyttää?

    • Miten opiskelun, opetuksen, tutkimuksen ja työn tekemisen vaatimukset ja toimintamallit voivat kehittyä vuoteen 2035 mennessä?

    • Miten nämä kehityskulut vaikuttavat UEF:n kampuskehittämiseen?

    Mitä tehtiin

    • Tunnistettiin UEF:n kampuksen kehittämisen kannalta keskeiset toimintaympäristön muutokset ja niistä rakentuvat kolme erilaista tulevaisuuden toimintaympäristön skenaariota.

    • Skenaarioissa kuvattiin, mitä toiveita ja tarpeita opiskelijoilla ja työntekijöillä voi olla tulevaisuudessa työ- ja oppimisympäristöille, ja millaisia uusia vaatimuksia voi nousta kampuksille, tiloille ja teknologioille.

    • Arvioitiin skenaarioiden vaikutuksia kampuksen tilojen toiminnalliseen, laadulliseen ja määrälliseen tarpeeseen ja testattiin nykyisten tilaratkaisujen toimivuutta eri skenaarioissa.

    Mitä saavutettiin

    • Projektin tuotoksena syntyi skenaarioiden lisäksi lista toimenpide-ehdotuksia kampusten, tilojen ja työympäristöjen kehittämiseksi. Nämä toimivat pohjana UEF:n kampuskehityksen toimintatapojen ja linjausten määrittelyssä.

    • Skenaariotyön jälkeen koordinaatio-ryhmässä muodostettiin UEF:n näkemys toimintaympäristön kehityksestä vuoteen 2030. Nämä näkemykset toimivat kampuskehityskeskustelun tukena.

    Minkälaisissa tulevaisuuden maailmoissa yliopisto-opetus voisi tapahtua vuonna 2035?

    Yliopisto-opetuksen skenaariot 2035 -projekti tarkastelee, miten ympärillämme tapahtuvat suuret muutokset, kuten ilmaston lämpeneminen, geopolitiikan kiristyminen, arvojen ja ideologian muutokset sekä digitalisaatio kytkeytyvät yliopisto-opetuksen tulevaisuuteen.

    Capfulin ja Helsingin yliopiston yhteistyössä muodostetaan skenaariotyön välineillä näkemys yliopisto-opetuksen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, joka innostaa ja inspiroi keskusteluun HY:n tulevaisuuden mahdollisuuksista ja yliopisto-opetuksen roolista pitkällä aikavälillä, aina vuoteen 2035 asti.

    Helsingin yliopiston toimijoita laajasti osallistavassa työskentelyssä kuvataan yliopisto-opetuksen vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita. Näiden avulla voidaan pohtia Helsingin yliopistolle tulevaisuudessa avautuvia uusia mahdollisuuksia, sen ainutlaatuisuutta ja ominaispiirteitä. Lisäksi myös tulevaisuuden opettamisen tapoja ja välineitä, sekä yhteiskunnallista ja kansainvälistä vaikuttavuutta. Työn tulokset toimivat myöhemmin pohjana yliopiston opetusfilosofian kirkastamiselle.

    Projekti käynnistettiin työpajalla, jossa käsiteltiin laajasti toimintaympäristön muutostekijöitä, ja skenaarioiden muodostaminen jatkuu nyt fokusryhmähaastattelujen ja laajan kyselyn tukemana. Skenaarioita rikastetaan ja syvennetään työpajatyöskentelyllä, ja projekti huipentuu keväällä niitä käsittelevään symposiumiin.

    Haluatko kuulla lisää? Ota yhteyttä:

    Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kimmo_Kivinen_790x790.jpg

    Kimmo Kivinen
    Senior Partner
    050 540 9446
    kimmo.kivinen@capful.fi