Viikot, joina tapahtui vuosien edestä

Venäjän Ukrainaan aloittamaa hyökkäystä seurasi päättäväinen tuomitseminen ja konkreettiset taloudelliset sanktiot ympäri maailmaa (Lähde & Lähde). Boikotti- ja vientikieltoilmoitusten seuratessa toisiaan syntyi ainakin lännessä nopeasti vaikutelma koko maailman asettumisesta ideologisessa rintamassa suurvalta- ja etupiiripolitiikan uusimmaksi uhriksi joutuneen Ukrainan tukijaksi. Myös symboliset puheet uusista instituutioiden jäsenyyksistä ja syvenevästä länsi-integraatiosta käynnistyivät toden teolla Venäjän hyökkäyksen alettua, mutta tästä huolimatta Ukraina taistelee yksin, ja puheet esimerkiksi NATO-integraatiosta ovat nopeasti lieventyneet (Lähde).

Ukrainan sodan tilannekuva muuttuu nopeasti, ja arviot lyhyen tähtäimen lopputuloksista vaihtelevat. Lähteestä riippuen eri tahot laskevat pitkittyneen konfliktin joko Ukrainan eduksi Venäjän kentällä kokemien logististen takaiskujen vaikeutuessa, menetysten lisääntyessä ja kansainvälisen paineen ja sanktioiden kerääntyessä ennakoiden joko palatsivallankumousta tai kansannousua, toisaalta jotkut näkevät Venäjän etenemisen ja uusien aluevaltausten johtavan liittoutumattoman Ukrainan jatkuvasti huononeviin neuvotteluasemiin sodan lopputulosta päätellen. Käynnissä olevien rauhanneuvottelujen tähtäin on vaihtunut tiuhaan ja ollut kansainvälisen spekulaation aiheena. Nopeasti muuttuvassa tilanteessa voidaan kuvitella lyhyellä tähtäimellä useita erilaisia lopputulemia kriisin pidentymisen tai äkillisen loppumisen muodossa. Mutta entä pidemmän aikavälin geopoliittiset vaikutukset?

Taloudellisten sanktioiden voima

Venäjä on sodan edetessä suljettu enimmiltä osin ulos sopimuksiin perustuvasta kansainvälisestä monenkeskisestä talousjärjestelmästä, joiden kylkeen kuuluu muodollisten Bretton Woods-instituutioiden ohella myös epämuodollisempia, mutta yleisesti tunnustettuja rakenteita, kuten SWIFT-järjestelmä. G10-maiden valvoman SWIFT-maksujärjestelmän maton vetäminen Venäjän alta, G7-maiden keskuspankkien toteuttama Venäjän keskuspankin varojen jäädyttäminen ja muiden kansainvälisten sanktioiden kohdentuminen Venäjään tapahtui enimmäkseen Ukrainan puolelle asettuneiden demokraattisten länsimaiden toimesta. Seurauksena on kansantalouden jyrkkä laskukurssi, ruplan syöksykierre ja maariskien realisoituminen kansainvälisten yritysten pakenemisen muodossa (Lähde).

Sanktioiden teho on numeroiden valossa kiistaton, mutta niiden kokonaisvaikutukset ovat monimutkaisia ja vaikeasti ennakoitavia etenkin sodan pitkittyessä. Länsimaiden voimakkaasti ylläpitämien maailmantalouden instituutioiden hyödyntäminen Venäjän rankaisemisessa on merkittävä ilmaisu rakenteellisesta vallasta. SWIFT-järjestelmän konkreettiset yhteydet erityisesti Yhdysvaltojen hallintoon ja tiedusteluviranomaisiin eivät ole salaisuus (Lähde). Pakotteita on käytetty aiemmin Yhdysvaltojen aloitteesta myös Irania vastaan (Lähde), ja muistot ovat varmasti vähintäänkin jääneet elämään erityisesti edellä mainitun hegemoniaa eniten karsastavien muistoissa. Maksujärjestelmän kaltaisen ydintoiminnon hyödyntäminen taloudellisena aseena voi toimia provosoivana muistutuksena hegemonisen vallan avainten todellisesta sijainnista. Ylipäätään taloussanktioiden pitkittyessä niiden lopullinen päämäärä myös hämärtyy jatkuvasti muun maailman silmissä, kun onnistumiselle ei ole osoitettu konkreettisia tavoitteita (Lähde). Venäjän ulos sulkemisen tehokkuus ja sanktioiden pitkäaikaisemmat seuraukset eivät jää huomaamatta muilta suvereniteetistaan kiinni pitämiseen keskittyviltä talouksilta.

Hiljaisuus ei ole myöntymisen merkki

Useampi suuri valtio on jäänyt tarkkailemaan Ukrainan tilanteen kehittymistä valitsematta puoliaan. (Lähde). Tyhjää äänestämällä tulevaisuuden pelikenttä pysyy avoimena molempiin suuntiin, ja nostaa omaa asemaa esimerkiksi potentiaalisena rauhanvälittäjänä (Lähde & Lähde). Pakoterintama ei kata edustuksellisesti suurinta osaa maailman väkiluvusta, kun Kiinan lisäksi esimerkiksi Brasilia ja Intia eivät ole varsinaisissa sanktioissa mukana. Kansallisesta suvereniteetistaan vallitsevaa kansainvälistä oikeuskäsitystä enemmän huolestuneet valtiot laskelmoivat nyt hyötyjä ja haittoja kuulumisestaan nykymallisten ylikansallisten instituutioiden ja sääntöjen ylläpitämään, leimallisesti länsimaita suosivaan (esim. Lähde; Ruggie 1982, Blyth 2002) järjestykseen, mahdollisesti miettien uusia vaihtoehtoja poliittisen liikkumavaransa säilyttämiseksi tulevaisuudessa. Tällaisen vaihtoehtoisen järjestyksen tuojaksi on kaavailtu vuosikymmenten saatossa milloin BRICS-maita, milloin G77-liikettä (esim. Hurrell 2006; Kurlantzick 2016; Bremmer 2012). Yleisimmin vaihtoehtoisen järjestyksen primus motoriksi nimetään kokoonpanosta riippumatta kansainvälisen järjestelmän hegemonin asemasta Yhdysvaltojen kanssa kamppaileva Kiina. Ukrainan sodan yhteydessä oleellista on, miten Kiina orientoituu vaa’ankieliasemassaan joko tukemaan Venäjää vastalauseena länsimaiden sanktioille, tai tuomitsemaan maan toimet sen saattamiseksi ruotuun vakauden palauttamiseksi. Vielä puoliaan valitsemattomat odottavat linjavalintoja ja tarkkailevat Venäjän onnistumisia ja epäonnistumisia, valmiina hyppäämään voittavien vankkureiden kyytiin. Pitkäaikaisempana seurauksena voi järjestelmätasolla olla Kiinan valintaan perustuen länsijohtoisen järjestyksen vahvistuminen vakauden tavoittelun viedessä voiton, Venäjän heikennyttyä. Toisena vaihtoehtona on järjestystä kohtaan kohdistuvan revisionismin ja haastamisen jyrkentäminen vastalauseena Venäjän kohtelulle (Lähde), ja sen tukeminen. Mutta mihin valinta perustuu?

Kirjalliset lähteet:

• Blyth, Mark (2002):Great Transformations – Economic Ideas and Institutional Change in the Twentieth Century. Cambridge University Press.
• Bremmer, Ian (2012). Every Nation for Itself: Winners and Losers in a G-Zero World. New York: Penguin.
• Hurrell, Andrew (2006): Hegemony, Liberalism and Global Order: What Space for Would-Be Great Powers? International Affairs 82:1, 1-19. Oxford University Press.
• Kurlantzick, Joshua (2016): State Capitalism: How the Return of Statism is Transforming the World. New York: Oxford University Press.
• Ruggie, John Gerard (1982): International Regimes, Transactions, and Change: Embedded Liberalism in the Postwar Economic Order. International Organization 36:2, 379-415.MIT Press.