Globalisaation valtavat edistysaskeleet ovat olleet itsestäänselvyyksiä, mutta nyt huomion kohteena ovat sen heikkoudet ja erityisesti Euroopan unionin tulevaisuus. Koronakriisi on johtanut siihen, että useat euromaat ovat sulkeneet rajansa ja käpertyneet suojaan. EU ei ole noussut täysin jaloilleen vielä edellisestäkään finanssikriisistä. Käveleekö unioni pandemiasta ulos yhtenäisenä vai keskenään välinsä menettäneenä?

Euroopan unioni rakennettiin jäsenvaltioiden tiiviin yhteistyön mahdollistamiseksi ja konfliktien välttämiseksi. Vuonna 1992 perustettu talous- ja rahaliitto oli merkittävä askel EU:n kansantalouksien yhdentymisessä. Unionin perusajatus on toimia poliittisena ja taloudellisena liittona, mutta nyt koronavirusepidemia ravistelee tätä yhtenäisyyttä. Jäsenmaiden poliittisilla johtajilla ei ole täysin jaettua visiota EU:n asioiden hoitamisesta ja kehittämisestä. Kun koronakriisi runtelee jäsenmaita ennennäkemättömällä tavalla, korostuvat myös unionin yhtenäisyyden haasteet.

Usean euromaan talousasiat ovat kuralla ja koronakriisi ei helpota tilannetta. Euroopan vakaussopimuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat kolmen prosentin budjettialijäämän rajaa. Esimerkiksi Ranska, Italia ja Kreikka ovat jo rikkoneet tätä sopimusta ja käyttäneet COVID-19:ta suojana ylittääkseen sopimusrajan vieläkin enemmän. Vakaussopimuksessa määritellään myös, että valtioiden velka saa olla korkeintaan 60 prosenttia BKT:stä. Monet jäsenvaltioista etenkin pohjoisessa ovat kunnioittaneet tätä, kun taas eteläiset jäsenet eivät. Ennen epidemiaa Italian velka oli jo 130 prosenttia BKT:stä ja Ranskan 100 prosenttia. Koronaviruskriisin ja sen hillitsemiseksi tehtyjen sulkeutumistoimien jälkeen nämä luvut tulevat nousemaan.

Viime perjantaina EU poisti budjettikaton ensimmäistä kertaa. Tämä tulee väistämättä kasvattamaan EU:n pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden välistä taloudellista epäsuhtaa; sen kasvaminen oli myös yksi edellisen eurokriisin piirre. EU on juuri ja juuri toipunut edellisestä finanssikriisistä, ja taloudellista hyvinvointia ei auta se väistämätön tilanne, että koronakriisi tulee aiheuttamaan työttömyyttä. Ylen mukaan koronan vaikutukset näkyvät todennäköisesti eniten jäsenmaissa, joiden taloudellinen liikkumavara on jo valmiiksi pieni: Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Ranskassa. Kun karanteenit ja suojatoimet jonain päivänä puretaan, etenkin Italia ja Espanja tarvitsevat muiden apua kipeästi.

EU:n rajaton liikkuvuus ja Schengen-alue ovat kokeneet iskun. Schengen-alueen ulkorajat on suljettu ulkopuolisilta ainakin kuukaudeksi, jotta EU voi nykyistä paremmin estää koronaviruksen etenemisen. Vain välttämättömien ryhmien tulo alueelle sallittaisiin. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa terveydenhoitoon ja lääkintään liittyvät henkilöt. Useat EU-maat, Suomi mukaan lukien ovat sulkeneet myös sisärajojaan. The Spectatorin mukaan reaktiot koronavirusepidemiaan eivät ole olleet EU:n laajuisesti koordinoituja, vaan jokainen jäsenvaltio on tehnyt omat toimensa viruksen etenemisen hidastamiseksi. Terveydenhuolto ei kuulu EU:n vaikutuspiirin alueeseen.

EU:n jäsenvaltioilla on ollut käytössään käytännössä kahdenlaista tapaa reagoida koronavirukseen; täydellinen sulkeutuminen Italian ja Espanjan tavoin tai osittainen toimintojen rajoittaminen Iso-Britannian ja Ruotsin tavoin. Ihmisten liikkumista rajoittavat päätökset etenkin työntekoon liittyen aiheuttavat suuria ongelmia ympäri Eurooppaa. Nämä ongelmat moninkertaistuvat kansantaloudellisesti. Kun pahin kriisi on jossain vaiheessa selätetty, nousee esiin kysymys, haluavatko kaikki euromaat palauttaa unionin sisäisen vapaan liikkuvuuden.

Lisäesimerkki koronavirusepidemian EU:lle aiheuttamasta vahingosta on liiton yhteisvastuun rakoileminen. EU ei ole koskaan ollut täydellisen yhtenäinen, mutta kriisi on jo nyt rikkonut jäsenten välille syntynyttä solidaarisuutta. Italian joutuessa ensimmäisenä kriisiin, Euroopalle selvisi, että Italialta puuttui paljon kirurgisia maskeja ja koronaviruspotilaiden tehohoidon kannalta keskeisiä hengityslaitteita. The Spectatorin mukaan esimerkiksi Ranska ja Saksa kieltäytyivät vapauttamasta Italialle osaa lääketavaravarastostaan. Italialaisen Corriere della Sera-lehden mukaan Italian ainoa hengityskoneita valmistava yhtiö Siare taas kertoi peruuttaneensa kaikki ulkomaiset tilaukset ja tuottavansa hengityskoneita 125 kappaleen viikkotahtia eli 500 laitetta kuukaudessa oman maan käyttöön. Italian pääministeri Giuseppe Conte totesi viime perjantaina, että euromaiden avun puuttuessa Italia toimii kriisissä täysin yksin. Hän jatkoi ryöpytystä seuraavana päivänä lisäämällä, että koko Euroopan unioni on vaarassa menettää merkityksensä, jos se ei pysty vastaamaan koronakriisiin. Myös Italian presidentti Sergio Mattarella arvosteli EU:n yhtenäisyyden puutetta koronavirusepidemian aikana poikkeuksellisen kovasanaisesti.

Huomion arvoista on, että Financial Timesin mukaan Venäjä on ojentanut kätensä Italialle lähettäen maaliskuussa yhdeksän sotilaskonetta, joiden lastina on lääkinnällisiä laitteita ja terveyden asiantuntijoita. Moskova haluaa näin toimiessaan osoittaa historiallista solidaarisuutta italialaisille. Myös EU:n suunnalta tulee ainakin pieniä toiveikkaita uutisia: The Berlin Spectatorin mukaan Saksa on tarjoutunut auttamaan Ranskaa ja Italiaa ottaessaan muutamia koronapotilaita hoitoon sairaaloihinsa. Toistaiseksi useilla Saksan sairaaloilla on edelleen avoimia resursseja, mikä on mahdollistanut tämän kaltaisen avun. Apu on kipeästi tarpeen, mutta sen nykyinen taso ei mitenkään riitä tukemaan pulassa olevia eteläisiä jäsenmaita. Nähtäväksi jää, kykeneekö EU kohtaamaan historiansa suurimman haasteen ja selviytymään ulos kriisistä melko yhtenäisenä, vai repiikö COVID-19 unionin riekaleisemmaksi kuin koskaan.

Euroopan unionin tulevaisuudella voisi olla kolme vaihtoehtoista kehityskulkua:

1. EU kokoaa rivinsä

EU kykenee kokoamaan rivinsä ja muodostamaan jokseenkin yhtenäisen linjan koronan vastaiseen taisteluun. Euroopan keskuspankin elvytyspaketti on riittävä kamppailemaan kriisiä vastaan ja kriisirahasto otetaan riittävän ajoissa käyttöön. Eristäytymistoimet purevat niin, että Pohjois-Euroopassa suojatoimia päästään purkamaan Etelä-Eurooppaa aiemmin. Solidaarisuuden nimissä vapaita euromaiden resursseja kohdistetaan niitä kipeimmin kaipaaville. Unionin alueen terveydenhuollon varautumistoimenpiteistä sovitaan yhteisesti. EU selviytyy kriisistä ulos ja jatkaa toimintaansa lähes samoin, kuin ennen kriisiä.

2. Epävarmuus ja epävakaus johtavat EU-eroihin

Koronaviruskriisin tuloksena EU:n heikkoudet korostuvat ja unionin toiminnan arvostelu kasvaa huomattavasti. EU ei kykene yhtenäiseen toimintaan pandemian torjumiseksi ja taloudelliset vaikutukset romahduttavat Etelä-Euroopan maiden taloudet. Poliittinen epävarmuus ja populismi johtavat Italian ja Kreikan eroihin unionista. Unkarin autoritäärinen kehitys niin ikään johtaa maan erottamiseen. EU jatkaa toimintaansa Keski- ja Pohjois-Euroopan Schengen-alueena ja talousliittona sekä kiristää taloudellisten rajojensa valvontaa.

3. Yhteisvastuu on muisto vain

EU ei kykene muodostamaan yhteneväistä COVID-19-toimintalinjaa, vaan jokainen valtio arvioi tarvitsemansa toimet ja pyrkii huolehtimaan itsestään. Kriisin eskaloituessa euromailla ei ole kapasiteettia tai halua auttaa muita yhteisvastuun nimissä. Tämä jättää jälkeensä syvän epäluottamuksen unioniin, joka purkautuu kansallisvaltioiksi. Pienempiä, kahdenvälisiä liittoja syntyy, ja EU ei enää kykene toimimaan sellaisena liittona, jollaiseksi se luotiin.

Lähteet:

Corriere della Sera, Financial Times, Euroopan komissio, Reuters, The Berlin Spectator, The Spectator, Uusi Suomi, YLE

Kirjoittajat: